Historiaa

Työ kehitysvammaisten parissa alkoi yhdestä apua tarvitsevasta lapsesta. Diakonissalaitoksen sisarilla ei ollut varoja, ei hoitopaikka, mutta oli rakkautta vähäosaisia kohtaan sekä halu auttaa perheitä ja niin toiminta alkoi vuonna 1927 Helsingissä.

Hoidettavia oli pian paljon ja nähtiin tärkeäksi, että kehitysvammaiset osallistuisivat yhteisön päivittäiseen elämään työtä tehden ja askareissa auttaen kukin kykyjensä mukaan. Niinpä talvisodan kynnyksellä Diakonissalaitos hankki paremmin tarpeita vastaavan Skogby – nimisen maatilan Pohjois- Espoosta, minne Rinnekodin toiminta vähitellen siirtyi.

Kehitysvammatyön keskeinen henkilö oli toiminnan alusta lähtien Sisar Aino Miettinen, joka teki ansiokkaan elämäntyön kehitysvammaisten parissa ja Rinnekodin johtajattarena aina vuoteen 1959.
Kirjassaan hän muistelee noita vuosia rikkaana yhteisen tulevaisuuden rakentamisen aikana.

"Elämä Skogbyssä oli paljolti arkista uurastamista. Ihmiset olivat kuitenkin hyvin sitoutuneita työhönsä; kaikki tekivät oman tärkeän osansa tilan töistä ja päivittäisistä askareista. Korjattiin, rakennettiin uutta, hoidettiin asukkaita ja elettiin luonnon kiertokulussa mukana.

Työn lomassa oli myös mukavaa ja iloista yhdessäoloa; retkeiltiin metsässä, uitiin Majalammella, leikittiin, laulettiin ja vietettiin juhlia. Saimme nauttia ystäviemme seurasta ja lapset varsinkin iloitsivat kävijöistä ja vieraista.”

Kehitysvammaisten huolto irrotettiin Diakonissalaitoksen muusta toiminnasta 1957 ja perustettiin itsenäinen Rinnekoti- Säätiö. Seurasivat voimakkaan kasvun vuodet ja palvelujen monipuolistuminen.

Nykyään olemme asiantunteva erityishuollon palveluja tarjoava hoito-, kuntoutus-, tutkimus-, ja palvelukeskus. Hyvän elämän edellytykset syntyvät tänäkin päivänä yhteisössä elämisen kautta yksilöllisyys huomioiden.