AJANKOHTAISTA BLOGIT RINNEKOTI 90v OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Artikkeli

Moniulotteisia muutoksia

Kehitysvammaisten asumisen neuvottelukunta (KVANK) järjesti vastikään Suomen itsenäisyyden merkeissä juhlakonferenssin ”Sadassa vuodessa kansalaiseksi”. Konferenssissa ristivalotettiin kehitysvammaisten ihmisten kansalaisuuden edistymistä. Itsestään selvyydestä ei ole kyse. Professori Gerard Quinn Irlannista kertoi, että vammaisten kansalaisoikeudet ovat kehittyneet USA:n kansalaisoikeusliikkeen myötä, viiveellä. Ajatus levisi kautta maailman. Vasta 1980-90 luvuilla ne alkoivat realisoitua yhdenvertaisuutta edellyttäväksi lainsäädännöksi. Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten oikeuksista (2006) ilmentää uutta vaihetta. Ei vai turvata muodollista yhdenvertaisuutta, vaan pitää tukea ja tehdä mahdolliseksi ihmisten käyttää oikeuksiaan.

Professori Johans Tveit Sandvin Norjasta on tutkinut laitoksista irtautumisen vaikutuksia. Muutos on ollut ristiriitainen. Norjassa kaikki (vanhat) kehitysvammalaitokset lopetettiin vuoteen 1996 mennessä integraatioajatusten myötätuulessa. Samalla vastuu palveluista siirtyi kunnille. Laitospurusta seurasi aluksi vammaisten elinolojen parantuminen. Kunnat kuitenkin keskittyivät järjestämään vain asumispalveluja, muutoksen idea katosi. Asumisyksiköiden koko alkoi kasvaa ja perustettiin erilaisia sekayksiköitä, monien eri ”ryhmien” tarpeisiin. Palveluja keskitettiin. Henkilöstöä vähennettiin. Vanha laitosmalli voi hyvin uusissa puitteissa. Vammaisuuden sosiaalinen malli ei läpäissyt, vaan pitäydyttiin suojelun ja hoidon perinteisissä käytänteissä.  Sandvin vertasi muutosvaihetta lapsen kehitykseen, siihen vaiheeseen, jolloin lapsi ei enää ole lapsi, muttei vielä aikuinenkaan. Vanhaan ei enää ole paluuta, muttei uusikaan ole vielä kunnolla kehittynyt.  Tilanteeseen havahduttiin. Perustettiin (2014) valtiollinen komitea selvittämään ja linjaamaan uutta suuntaa, joka on sopusoinnussa YK:n vammaissopimuksen kanssa.  Se antoi selvityksensä ”På lik linje” (NOU 2016:17), jossa on kahdeksan pääkohtaa, yhtenä asumiskysymystä koskeva. Siinä lähtökohtana on, että jokaiselle pitää saada oma koti. Todetaan, että moni asuu vielä suurissa yksiköissä ja syrjässä muusta väestöstä. Komitea ehdottaa, ettei yli 6 asukkaan asumisyksikköihin anneta asuntorahoitusta.

Professori Sandvin kertoi paradoksaalisesta havainnosta. Puhui ”hiljaisesta vallankumouksesta”, joka on tapahtunut perheissä. Vammaiset lapset kasvatetaan kuten muutkin lapset, yhdenvertaisiksi kansalaisiksi, jotka ovat mukana kaikessa perheen ja yhteiskunnan elämässä. Sisarusten merkitystä korosti. Vammaiset nuoret eivät enää suostu vetäytymään syrjään. Se näkyy monin tavoin. Heitä on mukana tv-ohjelmissa, elokuvissa ja toimivat internetissä. Perheet ovat ottaneet todesta päätetyt ihmis- ja perusoikeuslinjaukset. He kasvattavat niiden pohjalta lapsensa samaan elämään, jota muutkin elävät.   Vaikka palveluissa yhä seurataan vanhentuneita ajatuksia kehitysvammaisuudesta, ovat perheet se voima, joka tällä hetkellä uudistaa, totesi Sandvin. Sen yksi perusta on mahdollisuus saada ja vaihtaa tietoa, mikä on ratkaisevasti parantunut.

 Tämä ”hiljainen vallankumous” näkyy Suomessakin.

Lisää uutisia