AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Artikkeli

Osallisuutta vapaaehtoistoiminnalla - osallisuus toteutuu ihmisten välillä katseissa, liikkeissä, kosketuksessa ja kielessä

Aktiivisuutta kehitysvammaisten arkeen (AKA) -hankkeessa on tarkoitus virittää vapaaehtoistoimintaa kehitysvammaisten ihmisten parissa. Tavoitteena on luoda malli, jossa lisätään paljon tukea tarvitsevien kehitys-vammaisten henkilöiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.

Tuen puute rajoittaa varhaisen vuorovaikutuksen varassa kommunikoivien kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia päästä vapaa-ajallaan harrastamaan erilaisia asioita. He eivät ole oikeutettuja vapaa-ajan avustajaan, koska eivät kykene itse ilmaisemaan, että tarvitsevat sellaisen. Hankkeen aikana tähän epäkohtaan haetaan ratkaisua vapaaehtoistoiminnan ja sen johtamisen kehittämisellä kehitysvammaisten asumisyksiköissä ja kodeissa.

Rinnekodin asumis- ja toimintayksiköiden palveluesimiehet vastasivat maaliskuun aikana kyselyyn, jossa selvitettiin, millaista vapaaehtoistoimintaa yksiköissä tällä hetkellä on. Toisaalta kysyttiin, mitä hyötyä vapaaehtoistoiminnasta on tai voisi olla, mitä ongelmia vapaaehtoistoiminnasta seuraa ja mitä vapaaehtoiset voisivat kehitysvammaisten henkilöiden kanssa tehdä. Vapaaehtoistoiminnan kyselyyn vastasi asumispalveluiden 38, lasten ja nuorten palveluiden kuusi ja työllistymistä ja osallisuutta edistävien palveluiden yhdeksän yksikköä.

Vastauksien mukaan Rinnekodin 61 yksiköstä kahdessa käy vapaaehtoisia. Vapaaehtoisen toiminnan motiiveina on toisaalta halu auttaa ja tehdä jotakin mielekästä, koska vapaaehtoisella on ylimääräistä aikaa. Vapaaehtoiset seurustelevat kehitysvammaisen kanssa, avustavat ohjauksessa ja tuovat koirakavereita vierailulle, toinen käy vapaaehtoisena kerran viikossa, toinen satunnaisesti.

Vaikka tällä hetkellä Rinnekodin yksiköissä käy vain kaksi vapaaehtoista, vapaaehtoistoiminnan lisäämisessä nähtiin olevan hyötyä kehitysvammaiselle henkilölle ja koko yksikölle. Hyödyistä päällimmäisiksi nousivat virikkeellisyyden ja yksilöllisen vuorovaikutusajan lisääntyminen vapaaehtoistoiminnan myötä. Seuraavassa esitellään vastauksista nousseita hyötyjä tarkemmin.

Teksti jatkuu infograafin jälkeen.


Rinnekodin asumis- ja toimintayksiköt pohtivat vapaaehtoistoiminnan hyötyjä ja ongelmia sekä miettivät, mitä vapaaehtoistoiminta omassa yksikössä voisi olla.

Mitä hyötyä vapaaehtoistoiminnasta voisi olla?

Vapaaehtoistoiminta voisi kehittää yksikön toimintaa. Se voisi monipuolistaa tekemistä, sillä siihen tulisi lisää osaamista, uusia ideoita ja näkökulmia. Samalla otettaisiin positiivisia riskejä ja asukkaat aktivoituisivat. Toimintatuokioissa vapaaehtoiset voisivat toimia apukäsinä ja he voisivat tuoda niihin jotain sellaista, mitä yksikössä ei osata tai mihin ei ole aikaa. Yksintyöskenteleville perhehoitajille vapaaehtoisen läsnäolo mahdollistaisi jakamisen ja keskusteluavun.

Vastauksista kävi ilmi, että vapaaehtoinen toisi lisää virikkeitä, iloa ja vaihtelua tavalliseen arkeen. Se lisäisi viihtyisyyttä, ulkoilu olisi mahdollista useammin ja lenkit voisivat olla pidempiä. Yhdessä kävely työpaikalle lisäisi hyötyliikuntaa.

Vapaaehtoistoiminnan myötä yhteisöllisyys voisi lisääntyä: olisi enemmän seurustelua ja mukavaa yhdessäoloa, asukas saisi enemmän tukea ryhmässä oloon, hän saisi seuraa ja tapaisi asumisyksikön ulkopuolisia henkilöitä. Vapaaehtoiset voisivat auttaa osallistumaan tapahtumiin myös lähiympäristössä.

Yhteisöllisyyden lisäksi vastaajat olivat sitä mieltä, että yksilöllisyys lisääntyisi vapaaehtoistoiminnan myötä.  Asukkaat saisivat enemmän kahdenkeskistä aikaa ja keskusteluja. Heidät nähtäisiin toisesta perspektiivistä, eikä vain tuttujen ohjaajien näkökulmasta. Osallistuminen tapahtumiin olisi yksilöllisempää ja nekin, joilla ei ole tukihenkilöä, pääsisivät talon ulkopuolelle. Vastauksista kävi ilmi, että jokainen uusi tuttavuus olisi arvokas kehitysvammaiselle henkilölle.

Yhden vastaajan mielestä vapaaehtoistoiminnasta ei olisi mitään hyötyä.

Vapaaehtoistoiminnassa ei ole ongelmia, jos sitä johdetaan hyvin

Vapaaehtoistoiminnan kyselyssä kysyttiin myös, millaisia ongelmia vapaaehtoistoiminnasta voisi olla yksikössä.
Turvallisuuteen liittyvät asiat nousivat päällimmäisiksi. Pelättiin, että haastava käytös lisääntyy, kun asumisyksikön rutiinit muuttuvat tai kun sinne tulee uusia ihmisiä. Haastavaa käytöstä pelättiin tulevan myös silloin, kun sovituista toimintatavoista ei pidetä kiinni, tai asukas ”huijaa” vapaaehtoista. Jotkut kehitysvammaiset asukkaat vaativat useamman henkilön läsnäolon, mikä tarkoittaa, että vapaaehtoinen ei voi toimia yksin tällaisen henkilön kanssa. Ongelmia voi myös syntyä monivammaisuuden kohtaamisessa tai jos vapaaehtoisella ei ole kokemusta tai tietoa epilepsiasta. Ongelmana nähtiin myös päivien kuormittavuus, jolloin arki-illoiksi ei välttämättä kaivata lisää toimintaa.

Vapaaehtoisen osaamisen varmistaminen nousi kyselyssä yhdeksi ongelmaksi. Miten varmistetaan vapaaehtoisen osaaminen vuorovaikutus- ja ohjaustilanteissa?

Vastaajat pohtivat vapaaehtoisen roolia, kuka voi olla vapaaehtoinen, ja voiko esimerkiksi entinen työntekijä olla vapaaehtoinen. Vastauksissa mietittiin tilannetta, jossa vapaaehtoinen ei ole ”sopiva” tehtävään tai kun työyhteisö ei ota vastaan vapaaehtoista esimerkiksi sen vuoksi, ettei toiminta ole sille kiinnostavaa toimintaa.

Vapaaehtoisen ominaisuuksiin liittyvät asiat mietityttivät vastaajia myös: vapaaehtoisen toiveet eivät kohtaa tarpeita, hän käyttäytyy arvaamattomasti tai väkivaltaisesti, on epärehellinen tai vierastaa kehitysvammaisuutta. Kommunikaatiotaidot, tehtävään sitoutuminen ja vapaaehtoisen luotettavuus nousivat ongelmiksi kyselyssä.

Vapaaehtoistoiminnan johtamiseen liittyvät asiat, vapaaehtoisen vakuutus, tietosuoja ja rikosrekisteriotteet mietityttivät vastaajia. Ongelmia voisi tulla siitä, jos vapaaehtoinen toimii vastoin sopimuksia ja sen seurauksena asiakkaan terveydessä tapahtuu äkillinen muutos. Noin neljäsosan mielestä vapaaehtoistyössä ei kuitenkaan ole ongelmia, jos asioista on sovittu ja vapaaehtoinen sitoutuu noudattamaan sopimuksia. 

Mitä vapaaehtoiset voisivat tehdä?

Vastaukset kysymykseen ”Mitä vapaaehtoiset voisivat tehdä?” olivat melko yhteneväisiä. Vapaaehtoinen nähtiin järjestämässä viriketoimintaa ryhmälle: askartelua, kädentaitotöitä, ääneen lukemista, elokuvan katsomista yhdessä, musisointia, kauneus- ja aistihetkiä, leipomista ja arjen askareisiin osallistumista. Lisäksi vapaaehtoinen voisi ulkoilla ja pelata kehitysvammaisen henkilön kanssa ja avustaa tapahtumien ja juhlien järjestämisessä.

Vastaajien mielestä vapaaehtoistoiminta voisi olla ystäväpalvelua: keskustelemista, haaveiden kartoittamista ja niiden käytäntöön laittamista. Vapaaehtoinen voisi vain olla läsnä asukkaan arjessa tai lähteä käymään elokuvissa, näyttelyissä, tapahtumissa, kirkossa, museoissa, teatterissa, kahvilla ja syömässä hänen kanssaan.

Vapaaehtoinen voisi olla apukäsinä toiminnoissa – avustaa asukkaan oman asunnon siivouksessa ja pyykkihuollossa, auttaa sosiaalisten tilanteiden hoitamisessa ja asioinnissa, esimerkiksi bussilipun latauksessa. Vapaaehtoinen voisi avustaa ryhmässä ja mahdollistaa paljon tukea tarvitsevan henkilön osallistumisen, hän voisi osallistua ulkoiluun ohjaajien apuna, antaa lisätukea ja jakaa turvallisuutta. Sanalla sanoen vapaaehtoinen voisi auttamaan pääsemään jonnekin muualle asumisyksiköstä.

Uusilla silmillä näkee eri asioita

Miten AKA -hankkeen tavoite – paljon tukea tarvitsevan kehitysvammaisen arjen aktivointi vapaaehtoistoiminnan avulla sitten on syytä järjestää? Toimintaa ohjaa kaksi eri näkökulmaa: yhtäältä kehitysvammaisen ihmisen oikeus osallisuuteen ja toisaalta muun kuin kehitysvammaosaajan kädenojennus osallisuuden toteutumiseksi.  

Osallisuudesta puhutaan paljon ja trendinä on, että palveluntarjoaja suunnittelee asiakkaan kanssa toimintoja tästä näkökulmasta. Osallisuus kuitenkin voi toteutua vasta silloin, kun ihminen, jonka puolesta tehdään, saa mahdollisuuden tulla tekijäksi ja toimia itse. Tämä voi paljon tukea tarvitsevan kehitysvammaisen henkilön kanssa viedä paljon aikaa, mitä aina ei ole niin paljoa käytettävissä. Tästä seuraa, että pahaa tarkoittamatta voidaan tyytyä rajoittuneisiin ratkaisuihin ja toistaa vanhoja toimintatapoja. Vaikka asumisyksikössä ja kodissa asiat ovatkin pääpiirteittäin kunnossa ja elämä sujuu mutkattomasti ja turvallisesti, voi kehitysvammainen ihminen tuntea itsensä yksinäiseksi ja olla pitkästynyt.

Kyselyyn vastanneen mukaan sosiaalisten suhteiden lisääntyminen voi auttaa lähihenkilöitä näkemään kehitysvammainen ihminen toisesta perspektiivistä. Vuorovaikutus omasta lähipiiristä tai viiteryhmästä ulkopuolella olevan ihmisen kanssa voi tuottaa uutta ”tietoa” ja vahvistaa kehitysvammaisen ihmisen uudenlaista osallisuuden kokemusta. Tämän vuoksi AKA -hankkeessa tavoitteena onkin saada uusia ihmisiä kehitysvammaisen ihmisen elämään ja kokeilemaan yhdessä jotakin ennen kokematonta.

AKA-hankkeen näkökulmasta viritteillä oleva vapaaehtoistoiminta on luonteeltaan osallistavaa. Siinä vapaaehtoisen rooli on aktivoida ja mahdollistaa asiakkaan osallistuminen muun muassa harrastuksiin. Kyselyn vastauksien perusteella myös tarve on tällaiseen vapaaehtoistoimintaan. Vastauksissa toivottiin apukäsiä toimintatuokioihin tai siihen, kun asumisyksiköstä piipahdetaan jossakin muualla.

Vapaaehtoisen näkökulmasta toiminta voi olla vastausta edellä mainittuun tarpeeseen. Toisaalta vapaaehtoistyö voi luoda uutta merkityksellisyyttä, kun on pystynyt auttamaan jotakuta. Vapaaehtoistyössä voi saada uusia sosiaalisia suhteita, toiminta luo vaihtelua arkeen ja siinä voi oppia uusia asioita. Erilaisten tutkimusten mukaa vapaaehtoistyön tekeminen luo hyvinvointia tekijälleen. Vapaaehtoistyötä määritetään kansalaisoikeutena ja Frank Martelan sanoin ihmisellä pitää olla mahdollisuus osallistua yhteiseen hyvään tai tehdä hyvää muille.

Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen (Sokra) mukaan osallisuus on jotakin, mikä tapahtuu ihmisten välillä katseissa, liikkeissä, kosketuksessa ja kielessä. Toivon, että AKA -hankkeessa vapaaehtoisen ja paljon tukea tarvitsevan kehitysvammaisen henkilön välillä on paljon tällaista, ja että kodit ja asumisyksiköt saavat paljon kokemuksia virkistävistä ja miellyttävistä uusista kohtaamisista!

Teksti ja infograafi Maija Rimpiläinen, AKA -hanke

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Kysely vapaaehtoistoiminnasta Rinnekodissa 2018
Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa
Vapaaehtoistoiminta kehittyy

Lisätietoa www.rinnekoti.fi/aktiivisuuttaarkeen

Lisää uutisia