AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Artikkeli

Näyttääkö palikkapelin pujottelu oikealta työn tekemiseltä? - vapaaehtoiset opiskelivat vuorovaikutusta HYP-menetelmän avulla

Parina elokuun iltana AKA -hankkeen vapaaehtoiset kokoontuivat yhteen katsomaan kuvaamiaan HYP-videoita. Vapaaehtoiset olivat Aktiivisuutta kehitysvammaisten arkeen -hankkeen ensimmäisen opintoryhmän läpikäyneitä henkilöitä ja heidän tehtävänään oli kokeilla, miten Huomioivaa yhdessäoloa päivittäin – menetelmä soveltuu uusiin vuorovaikutustilanteisiin. Videoiden katselu herätti keskustelemaan siitä, miten tärkeää uuden tuttavuuden rakentamisessa on luottamuksellisen vuorovaikutuksen luominen. Videoillat olivat lämminhenkisiä ja niiden yllä leijui elokuvasaleista tuttu popcornin tuoksu.

HYP-videoita tehneet vapaaehtoiset olivat ottaneet vuorovaikutuksen asiantuntija, puheterapeutti Katja Burakoffin haasteen vastaan. Sen mukaan vapaaehtoisen tuli videoida jokin HYP-vuorovaikutushetki, jonka vietti vapaa-ajankaverinsa kanssa niin, että molempien kasvot näkyivät videossa. Tästä videosta vapaaehtoisen piti valita itselleen mieluisa pätkä, joka sitten katsottaisiin yhdessä.

Miksi vuorovaikutushetkien videoiminen on tärkeää? Iltojen aikana vapaaehtoiset kertoivat, että intensiivisessä vuorovaikutustilanteessa ei huomaa läheskään kaikkia kumppanin vuorovaikutusaloitteita ja -palautteita. Tilanteessa voi olla hankala arvioida myös omaa osuuttaan - puhuuko liikaa, malttaako antaa toiselle aikaa tehdä aloitteita tai sietääkö tilanteessa hiljaisuutta. Myös onnistumiset näkyvät videolla paremmin – niistä on löydettävissä arvostava katse, lämmin hymy tai kannustava kuuntelu.

Tavallisen ihmisen taidot riittävät

Vuorovaikutushetken sujuminen varhaisen vuorovaikutuksen varassa kommunikoivan ihmisen kanssa riippuu aina taitavamman kommunikoijan teoista ja tekemättä jättämisistä. Videoilloissa huomasimme sen, että tavallisen ihmisen tavalliset taidot riittävät – on vain suostuttava pysähtymään. Hypettämisen mukainen pysähtyminen tarkoittaa sitä, että päivittäin joku ihminen viettää kehitysvammaisen ihmisen kanssa kymmenen minuuttia niin, ettei sinä aikana vastaa puhelimeen, ajattele seuraavaa tehtävää tai keskustele muiden kanssa. HYP-hetkessä kehitysvammainen ihminen on vuorovaikutuksen aloitteentekijä ja hypettäjä mukauttaa vuorovaikutuksensa häneen. Tästä seuraa, että keskustelu voi olla Ikean palikkapujottelupelin rämpläämistä yhdessä tai kahvikupposen äärellä juttelemista tai musiikkia soittavan äänituntumatyynyn heittelemistä. Näistä videoesimerkeistä vapaaehtoiset rupesivat pohtimaan kehitysvammatyön arjen arvoja: Näyttääkö tällainen toiminta oikealta työn tekemiseltä?

AKA -hankkeen vapaaehtoisia kehotettiin chillailemaan kehitysvammaisen vapaa-ajankaverinsa kanssa. Tällä tavalla voi edistää tasa-arvoista ja luottamukseen perustuvaa suhdetta varhaisen vuorovaikutuksen varassa kommunikoivan henkilön kanssa. Ja jos luottamuksen synnyttyä on mahdollista löytää uusia kommunikointitapoja, voi tuntemus toiseen ihmiseen syventyä entisestään. Yksi vapaaehtoinen, joka on aloittanut yhteistyön vapaa-ajankaverinsa kanssa chillailemalla, riemuitsi siitä, että hänen kaverinsa on saanut käyttöön iPadin, jossa on valmiita fraaseja eri tilanteisiin. ”On mahtavaa, kun henkilö voi nykyään itse kertoa, milloin vierailu riittää. Hän ottaa kommunikaatiolaitteensa ja painaa siitä kohtaa ”Heippa.” Silloin tiedän, että tämä oli tässä tällä kertaa ja lähden iloisena kotiin.”

 

Lisää uutisia