AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Artikkeli

Miten toteutuu kehitysvammaisten seksuaalioikeudet?

Suomen kesä on hemmotellut meitä auringollaan, mutta lisää aihetta iloon tuo nyt ajankohtainen Pride- viikko. Tämä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia juhlistava viikko tukee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi. Hyvin usein huomaan itse tarkastelevani teemoja niin itsemääräämisoikeuden kuin kehitysvammaisen henkilön näkökulman kautta, sillä nämä näkökulmat ovat minulle merkityksellisiä. Niin kävi nytkin.

Pride- viikon tapahtumakalenterissa oli hyvin laaja-alaisesti tarjolla erilaisia tilaisuuksia, joiden teemat jakautuivat eri näkökulmien ympärille. Itse olin iloinen, sillä esteettömyys oli huomioitu ja hyvin informoitu. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvalla kehitysvammaisella henkilöllä on riski kohdata moniperusteista syrjintää. Aiheeseen liittyen oli tarjolla paneelikeskustelu, jossa yhtenä pohdinnan aiheena oli se, kuinka sateenkaariyhteisöissä voisi yhä enemmän huomioida myös muihin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. 

Jotta kehitysvammaisen henkilön seksuaalioikeudet toteutuisivat, tarvitaan yhä edelleen palvelurakenteen kehittämistä, jotta henkilö saa tarvitsemansa tuen ja tiedon seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden osalta. Koska arjessa asiasta keskusteleminen saattaa tapahtua myös vaihtoehtoisen kommunikaation kautta, on hienoa, että materiaalia on hiljalleen päivitetty siten, että se huomioi myös muunsukupuolisuuden sekä ulkoisten piirteiden ainutlaatuisuuden. Sote palveluiden uudelleen muotoutuessa tuleekin muistaa huomioida se, miten asiakkaalle kyetään tarjoamaan hänen tarvitsemansa verkosto ilman, että tuen saaminen vaatii mittavia ponnisteluita ihmiseltä itseltään. 

Kun palvelua halutaan toteuttaa asiakkaalle arvolähtöisesti mutta myös eettinen näkökulma huomioiden, on tärkeää myös miettiä, määritteleekö kehitysvammainen henkilö tarpeensa itse vai tekeekö sen joku muu hänen puolestaan. Kun tukea tarjoavaan verkostoon kuuluu paljon eri alan ammattilaisia, on hyvä keskittyä myös pohtimaan, minkälaisella keskustelu foorumilla yksittäisen henkilön sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvistä yksityisasioista keskustellaan. Vaikka palvelut ovat toisinaan hyvin kokonaisvaltaisiakin, eivät kaikki asiat kuulu kaikille. Tämä edellyttää huomiointia myös asiakastyön kirjaamisen näkökulmasta, nyt kun siirrymme kohti valtakunnallisia määrittelyjä. 

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta ohjaa meitä pohtimaan vaihtoehtoisia toimintamalleja rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Mikäli rajoitustoimenpide olisi vältettävissä esimerkiksi ohjaajan läsnäololla, tulisi näin toimia. Toisaalta tällöin tulee huomioida myös asiakkaan yksityisyys tai sen menetyksen uhka. Laki katsoo sängyn laidat ja esimerkiksi wc-asioinnilla käytettävät turvavyöt rajoitustoimenpiteeksi, vaikka niiden tarkoitus olisi estää asiakkaan putoaminen tilanteessa, jossa hän ei omaa kehoaan pysty hallitsemaan. 

Ymmärrän lain tavoitteen ja olen samaa mieltä siitä, että rajoitustoimenpiteitä on mahdollista vähentää tai luopua niistä kokonaan toimintatapoja muokkaamalla ja tuen määrää lisäämällä. Mikäli toimintatapa puuttuu kuitenkin asiakkaan seksuaalisuuteen ja yksityisyyteen, tulee eteen mittava eettinen pohdinta. Miten turvaamme asiakkaan oikeuden yksityisyyteen ja miten pystymme tukemaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta entistä paremmin?

Nykyisen lainsäädännön mukaan asiakkaan kykyä ottaa kantaa omiin asioihinsa arvioi psykologi. Psykologin lisäksi muut asiakkaan tuntevat asiantuntijat ottavat kantaa oman osaamisensa kautta tämän itsemääräämisoikeuteen ja sen rajoittamiseen. Tämä luo aikamoisen vastuun, kun tahtotila kaikilla on toimia oikein ja siten, että se olisi asiakkaan edun mukaista. Uuden asiakas- ja potilaslain työstä-minen vaatii aikaa ja on hyvä, että sen valmistelussa voidaan ottaa huomioon sekä onnistumiset että ne tilanteet, joihin toivotaan vielä tarkennuksia uuden lain osalta, kun puhumme keinoista tukea asiakkaan itsemääräämisoikeutta.

Lisää uutisia