AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Artikkeli

Minä uhkun ja puhkun ja puhallan talosi kumoon

AKA-hankkeen vapaaehtoiset ja toimintakeskus Seljan ohjaajat tutustuivat draaman teoriaan ja harjoittelivat yhdessä draamaa. Elokuisena maanantai-iltapäivänä käytiin läpi draamahetken rakennetta ja tehtiin lämmittelyharjoituksia. Tiistai-iltapäivällä pidettiin draamatuokio, jossa juonen edetessä tutustuttiin erilasiin draamatekniikoihin.

Draama on eläytymistä johonkin yhteiseen asiaan jonakin tiettynä hetkenä. Draama ei ole näytelmä, ja vaikka draamatuokioita varten tehdään käsikirjoitus, on lopputuloksena aina tuokio, joka syntyy siinä hetkessä ja niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tilanteessa läsnä. Kahta samanlaista draamahetkeä ei ole. Tämä tekee draamasta kiinnostavan vuorovaikutuksen välineen syvästi kehitysvammaisten ihmisten kanssa.

Varsinaisen draamahetken aiheeksi valikoitui kertomus kolmesta porsaasta ja isosta pahasta sudesta. Alkukoukkuna draamapajassa pohdittiin keinoja, miten pystyyn taitellut paperiarkit on mahdollista kaataa. ”Ne voi puhaltaa nurin. Ne voi saada nurin ilmavirran avulla, jos kävelee läheltä tai heiluttaa kättä. Ne voi huutaa nurin. Ne voi kaataa palkeella. Tai niiden alla olevaa pöytää voi tärisyttää, jotta ne kaatuvat.” osallistujat luettelivat. Kaikki nämä keinot testattiin ja niin tapahtui - kaikki paperitötteröt kaatuivat.

Kertomuksen ajaksi ohjaajat valitsivat roolit ja saivat roolimerkit. Roolit astuivat esiin kertomuksen edetessä ja tekivät tarinassa tapahtuvia asioita. Tarinan käsittelyssä käytettiin draamatekniikoista näyttelemistä, yhteistä äänimaisemaa sekä pään ääni – ja kuuma tuoli -tekniikoita. Kertomuksen lopuksi roolihenkilöiltä purettiin roolit ja osallistujat palautettiin arkimaailmaan.

Palautteessa ohjaajat kertoivat, että kehitysvammaiset ihmiset toimintakyvystä riippumatta hyötyvät draama-tyyppisestä toiminnasta. Iso osa ohjaajan työtä on havainnoida, miten asiakas viihtyy ja millaisia fiiliksiä hänellä on. Draama on erinomainen keino havainnointiin, sillä silloin ihminen on vapaa siitä, mitä oikeasti on totta ja voi elää mielikuvituksessaan. Kaikki se toiminta, joka ohjaa pois hoitaja-hoidettava -roolista on hyödyllistä, sanoi yksi osallistujista.

Palautteen mukaan koulutus oli kiva ja antoisa, vaikka draamaan sukeltaminen aluksi vähän jännittikin. Iltapäivien aikana sai uutta tietopohjaa kerronnalle ja vinkkejä ohjaustilanteen rakenteeksi ja rytmitykseksi. Yhdessä olemiseen ja yhteiseen tekemiseen suuntautuminen tuntui tärkeältä, sillä syvästi kehitysvammaisten ihmisten kanssa toiminta tapahtuu yleensä kahdestaan ja naamatusten. Yhdessä tekemisen tärkeyden huomaa parhaiten ihmisistä, jotka tuntee erityisen hyvin, kertoi yksi palautteen antaja.

Toimintakeskus Seljan ohjaajat jäivät pohtimaan, voisiko draamapajojen pitämisen aloittaa yhtenä toimintaan liittyvistä menetelmistä. Vapaaehtoiset tönivät ajatusta eteenpäin ja lupasivat tulla apukäsiksi, jos sellaiseen ryhdytään ja apukäsiä tarvitaan. Saa nähdä, millaisia spektaakkeleita Alppikadun jumppasalissa tullaan tulevaisuudessa näkemään!

Teksti ja kuva Maija Rimpiläinen, AKA-hanke

Lisää uutisia