15.9.2021

Arjen tähtihetkiä, työtä suurella sydämellä – ja jatkuvaa kehitystä 

Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluissa tehtävä työ kehittyy koko ajan. Kodinomaisissa yksiköissä työnkuva on yhtä laaja kuin arki kenen tahansa kotona. Siihen mahtuu myös tähtihetkiä.

”Leivotko oikeasti kakun ihan vain minulle?” 

Hämmästynyt lapsi katsoi sosionomi Katja Oravakangasta. Lapsen syntymäpäivä lähestyi ja Oravakangas oli kysynyt, millaisen kakun tämä haluaisi.

”Kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niin, puhumattakaan siitä, että olisi leiponut mitään”, hän muistelee ja liikuttuu hieman.

Oravakangas työskentelee Diakonissalaitoksen intensiivihoitoyksikkö Sylvesterissä, joka on psykiatrista sijaishoitoa tarjoava erityislastensuojeluyksikkö. Kodinomaiseen yksikköön on sijoitettuna kolmetoista 8-17 –vuotiasta lasta, joiden tilanne on niin haastava, ettei heitä voi sijoittaa lastenkotiin. Oravakankaalle työ lasten parissa tuntuu kutsumukselta ja Sylvesteri juuri oikealta paikalta olla töissä. Hän onkin viihtynyt siellä jo peräti 16 vuotta.

”Työni on vastuullista ja haastavaa, toisinaan raskastakin. Mutta se on myös moninaista, vaikuttavaa ja niin merkityksellisestä, että en halua tehdä mitään muuta”, hän toteaa.

Myös työnantaja saa Oravakankaalta kehuja.

”Diakonissalaitos työnantajana on luotettava ja turvallinen. Arvot – lähimmäisen rakkaus ja arvostaminen – näkyvät päivittäisessä työssä. Ne eivät ole pelkkää sanahelinää”, sanoo hän.

Nainen antaa keinussa istuvalle lapselle vauhtia.

Katja Oravakankaalle työ lasten parissa tuntuu kutsumukselta ja Sylvesteri juuri oikealta paikalta olla töissä.

Suurella sydämellä 

Samaa mieltä on Sohvi Nurmi, joka työskentelee Rinnekodin yksikön Kasvunkoti Onnin johtajana. Pitkäaikaista, ympärivuorokautista sijaishuollon palvelua tarjoava seitsenpaikkainen Onni on erikoistunut autismin kirjolle sijoittuvien ja kehitysvammaisten lasten hoitoon. Hallinnollisten asioiden ja esimiestyön lisäksi Nurmi hyppää mielellään tarvittaessa vaikka pukemaan lapsille kurahousuja.

”Töitä tehdään suurella sydämellä”, hän summaa.

Rinnekoti ja Diakonissalaitos yhdistyivät viime vuonna. Yhdistyminen oli luontevaa, sillä organisaatioilla on paitsi sama arvopohja, myös pitkä yhteinen historia: Rinnekodin toiminta alkoi osana Diakonissalaitoksen toimintaa vuonna 1927.

”Meillä on lämmin ja avoin työyhteisö, jossa tuetaan kaveria. Asiakkaita kohdellaan yksilöinä ja myös työntekijä saa olla täällä oma itsensä”, Nurmi sanoo.

Nurmi kiittelee työnantajan tarjoamia mahdollisuuksia. Hän aloitti Rinnekodilla lähihoitajana vuonna 2013, kolmivuorotyössä aikuisten asumispalveluissa. Perhevapaan ja sosionomiksi valmistumisen jälkeen Nurmi siirtyi erityisohjaajaksi päivätoimintaan. Kiinnostus lastensuojelutyötä kohtaan oli herännyt sosionomiopintojen aikana ja Nurmi puhui siitä työpaikalla.

”Sitten minulle tarjottiinkin mahdollisuutta siirtyä lapsi- ja perhepalveluiden vastaavaksi ohjaajaksi. Vuoden 2021 alusta olen työskennellyt yksikön johtajana”, kertaa Nurmi uraansa Rinnekodilla.

Nainen makaa vihreällä lattiatyynyllä ja katsoo vieressä seisovaa koiraa.

Kodinomaisessa asumisyksikössä ohjaajan tehtävät ovat yhtä monipuoliset kuin vanhemman toimet kotona, kertoo Sohvi Nurmi. Vilho-koira vierailee lasten ilona usein.

Arjen tähtihetkiä

Nurmi kokee voivansa kehittää omaa työtään jatkuvasti.

”Työntekijöiden kanssa pohdimme arjessa keinoja, joilla havainnoida lapsia, luomme työaikamalleja tai kehitämme työn rakennetta”, hän listaa.

Kehittämiseen hän saa tukea omalta esimieheltä sekä Rinnekodin kehittämispäälliköltä. Lisäksi Nurmi itse toimii vetäjänä uudessa perhetyön mallintamisen työryhmässä.

Myös Oravakangas näkee työnsä kehittämismahdollisuudet Diakonissalaitoksella hyvinä.

”Arvostan sitä, että voin itse vaikuttaa omaan työhöni”, sanoo Oravakangas.

Kodinomaisessa asumisyksikössä ohjaajan tehtävät ovat yhtä monipuoliset kuin vanhemman toimet kotona. Sääntöjä tietysti on, mutta päivät muokkautuvat lasten tarpeiden, tapahtumien ja fiilisten mukaan. Arjen toimintamalleja kehitetään jatkuvasti, jotta lapsilla on hyvä olla. Siitä hyvästä olosta tulee myös työn suurin palkinto.

Oravakangas kuvailee onnistumisen kokemuksia tähtihetkiksi. Sitä ne ovat myös Nurmelle. Jokin aika sitten hän oli havainnoinut lasten koulumatkan sujumista kävelemällä itse edellä takaperin. Kun hän taannoin liittyi seuraan uudestaan, eräs lapsista selvästi ilahtui ja otti yllättäen kontaktia Nurmeen.

”Hän tuli luokseni ja halusi kävellä kanssani – takaperin. Sillä tavalla sitten mentiin koko matka yhdessä ja hän oli selvästi hyvin ylpeä osaamisestaan.”

Aiheeseen liittyvät