20.9.2021

Jokaisella on oikeus tuntea tarinansa

Rinnekodin Pienryhmäkoti Viikarissa ohjaajana työskennellyt Sadja Lempiäinen loi Minun tarinani -portfolion, jonka avulla voi koota yhteen kehitysvammaisen nuoren elämäntarinaa, helpottaa uusia työntekijöitä nuoreen tutustumisessa ja tukea nuorta oman itsetuntemuksen kehittämisessä. 

Miten kehitysvammaisen nuoren elämäntarinan lapsuudesta aikuistumiseen voisi koota yhteen? Kuinka voisi varmistaa, että nuoren tarina, tieto siitä, kuka ja millainen ihminen hän on, kulkisi mahdollisimman hyvin nuoren mukana hänen elämänsä eri vaiheissa, esimerkiksi silloin, kun hän muuttaa uuteen kotiin 18 vuotta täytettyään? 

Tällaisia kysymyksiä pohdin, kun aloitin kesätyöntekijänä sosionomiopintojeni viimeisen harjoittelun Rinnekodin Pienryhmäkoti Viikarissa. Se on kehitysvammaisten ja autismikirjon nuorten asumisyksikkö Espoon Matinkylässä. Näin miten hyvää työtä Viikarissa tehtiin ja kuinka lapset ja nuoret edistyivät ja kasvoivat. Mietin, miten voisi varmistaa, että ohjaajien oppimat asiat siirtyisivät nuoren mukana hänen muuttaessaan seuraavaan asumisyksikköön. Miten nuorta voisi auttaa sopeutumaan uuteen ja tukea jännittävässä elämänvaiheessa? 

Näin sai alkunsa opinnäytetyöni, joka valmistui keväällä 2021. Minun tarinani on omaelämäkerrallinen portfolio, johon kootaan tietoa kehitysvammaisesta nuoresta, hänen menneisyydestään, läheisistään ja muista tärkeistä ihmisistä sekä kuvataan nuoren elämää Pienryhmäkoti Viikarissa. 

Portfolion tavoitteena on, että se hyödyttää sekä nuorta itseään että auttaa uuden asumisyksikön henkilökuntaa nuoren ymmärtämisessä ja häneen tutustumisessa. Omaelämänkerrallisen portfolion tekeminen on mahdollista liittää osaksi nuoren muuttovalmennusta.

Muistelu kehittää nuoren itsetuntemusta

Miksi tällaista portfoliota tarvitaan? Vaikka kehitysvammaisten ihmisten asemaan ja oikeuksiin kiinnitetäänkin nykyään paljon huomiota, etenkin vaikeimmin vammaiset jäävät silti helposti yhteiskunnan marginaaliin. Siksi heidän yksilölliset elämäntarinansakin saattavat jäädä näkymättömiin. 

Ihminen on kuitenkin menneisyytensä summa. Siksi myös kehitysvammaisella nuorella on oikeus tuntea ja halutessaan kertoa oma tarinansa. Minun tarinani tuo näkyville ja ymmärrettäviksi elämänkaaren eri vaiheet. Lisäksi muistelu voi tukea muutosvaiheeseen sopeutumista sekä kehittää nuoren itsetuntemusta. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus tuntea oma tarinansa ja halutessaan jakaa se muiden kanssa.

Tarinan täytyy tuntua nuoresta omalta

Minun tarinani -portfolio kootaan yhteistyössä nuoren, hänen läheistensä ja omaohjaajan kesken. Sen voi toteuttaa eri tavoin ja mukauttaa yksilöllisten tarpeiden mukaan, mutta portfoliopohjaan on koottu teemoja ja kysymyksiä, jotka auttavat tarinan kokoamisessa.

Näitä ovat esimerkiksi: 

  • millainen vauvavuoteni oli
  • mitkä olivat lapsena rakkaimmat leluni
  • asioita, jotka ovat tuottaneet elämässäni surua/harmia tai iloa
  • mitkä asiat tekevät minut iloiseksi
  • ketkä ovat minulle tärkeitä ihmisiä (ja eläimiä)

Mukaan voi myös laittaa esimerkiksi kuvia nuorelle tärkeistä ohjaajista, etteivät ihmiset vain katoa hänen elämästään asuinpaikan muuttuessa. 

Tärkeää on, että Minun tarinani on tehty nuoren omasta näkökulmasta, niin että se sisältää asioita, jotka nuori itse haluaa kertoa – eikä niin, että nuoren tarinan kertoo yksinomaan vaikkapa hänen vanhempansa tai ohjaajansa.  On tärkeää, että nuori kokee tarinan omakseen, ja hän päättää, mitä asioita hän haluaa portfolioon mukaan – tai haluaako hän ylipäänsä, että sellainen tehdään. 

Jatkuva kehittäminen parantaa kehitysvammaisten asemaa

Opinnäytetyöni, joka sisältää Minun tarinani -portfoliopohjan sekä ohjeet sen käyttämiseen, löytyy täältä

Portfolion käyttökelpoisuus ja todellinen hyöty selviävät vasta käytännössä. En ehtinyt itse koota yhdenkään nuoren tarinaa opinnäytetyön tiukan aikataulun takia, mutta portfolio jäi Viikarin henkilöstön käyttöön. Jos se koetaan hyödylliseksi, toivon, että se leviää käyttöön muuallekin kehitysvamma-alalla. 

Uskon, että kehitysvamma-alalla toimivien olisi hyvä jatkuvasti pyrkiä kehittämään työtään ja luoda uudenlaisia käytänteitä, jotta kehitysvammaisten ihmisten asema ja oikeudet jatkaisivat parantumistaan. Minun tarinani -portfolio pyrkii omalta osaltaan antamaan kehitysvammaisille tilan omien tarinoiden esiin tuomiseen. 

 

 

Kirjoittaja Sadja Lempiäinen toimii tällä hetkellä TOI-luokkien tiimivastaava, Sakarinmäen peruskoulu, Helsingin kaupunki. Opinnäytetyötä tehdessään Sadja Lempiäinen toimi ohjaajana Pienryhmäkoti Viikarissa.

 

*Minun tarinani -portfolion kokoamisessa on sovellettu autismikirjon henkilöille suunnattua Porttikirjaa ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Kehitysvammaliiton julkaisemaa Minun suunnitelmani -vihkoa.

Aiheeseen liittyvät