12.1.2022

Emotionaalisen kehitystason arviointi lisää tunne-elämän ymmärrystä

Ymmärtämällä kehitysvammaisen henkilön emotionaalisia perustarpeita voidaan saada oivalluksia ohjaustyöhön arkeen sekä haastaviin tilanteisiin, kirjoittaa johtava psykologi Jasmiina Polvi blogissaan. Rinnekoti on viiden muun kehitysvamma-alan toimijan* kanssa mukana yhteishankkeessa, jonka tarkoituksena on lisätä kehitysvammaisten ihmisten tunne-elämään liittyvää ymmärrystä ja tukea löytämään toimivia ohjauksen keinoja henkilön emotionaaliset tarpeet huomioiden.

Johtava psykologi Jasmiina Polvi

Ymmärtämällä kehitysvammaisen henkilön emotionaalisia perustarpeita voidaan saada oivalluksia ohjaustyöhön arkeen sekä haastaviin tilanteisiin, kirjoittaa johtava psykologi Jasmiina Polvi blogissaan.

Mistä SEOR2 arviointivälineessä on kyse?

Emotionaalisen kehitystason arviointiväline SEO-R2 on suunniteltu eritoten kehitysvammaisten henkilöiden kanssa toimivien ammattilaisten käyttöön. Sen on alun perin luonut hollantilainen lastenpsykiatri Anton Došen, joka halusi ymmärtää kehitysvammaisten lapsiasiakkaidensa psyykkisen oireilun taustalla olevia syitä. Koska hän ei löytänyt soveltuvaa valmista arviointimenetelmää näiden lasten kokemusmaailman ja perustarpeiden kartoittamiseen, loi hän sellaisen itse.

Tällä hetkellä arviointimenetelmää ollaan muokkaamassa niin, että sitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää myös muiden asiakasryhmien emotionaalisen kehityksen arviointiin.

Emotionaalista kehitystä arvioitaessa kiinnitetään huomiota tunne-elämän lisäksi myös minän kehittymiseen eli siihen, miten henkilö ymmärtää omaa sisäistä maailmaansa sekä suhdettaan muihin sekä ympäristöönsä. Myös sosiaaliset taidot ja moraalin kehittyminen liittyvät kiinteästi emotionaaliseen kehitykseen. Eri ikäisinä odotetaan omaavan erilaisia taitoja. Voidaan puhua kehitysvaiheista.

Myös emotionaalinen kehitys voidaan jakaa kehitysvaiheisiin, jotka eroavat toisistaan sen mukaan mitkä ovat henkilön emotionaaliset tarpeet, mitkä asiat häntä motivoivat, millaiset ovat hänen tunteidenhallintakeinonsa ja millä tavoin hän on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kehitysvammaisten henkilöiden emotionaalisen kehityksen vaiheet ovat samoja kuin tavanomaisesti kehittyvillä lapsilla, tahti vain voi olla erilainen eikä kaikkia vaiheita välttämättä saavuteta.  SEO-R2-arviointityökalun perustana onkin lapsuuden tavanomainen emotionaalinen kehitys 0–12 ikävuoden välillä pohjautuen eri kehityspsykologisiin teorioihin.

Menetelmä jakaa kehityksen viiteen vaiheeseen, joiden ydinkehitystehtävät liittyvät tasapainoon pyrkimiseen, sosiaalistumiseen, yksilöllistymiseen, minätietoisuuteen ja todellisuudentajun kehittymiseen.

Arviointi tarjoaa selityksiä omille havainnoille ja tuo uusia oivalluksia

Emotionaalinen kehitys voi jatkua vielä aikuisena senkin jälkeen, kun kognitiivista kehitystasoa aletaan pitää jo suhteellisen pysyvänä. Toisaalta emotionaalinen kehitystaso voi myös mennä toiseen suuntaan, esimerkiksi voimakkaiden negatiivisten elämänkokemusten tai psyykkisen sairastumisen myötä emotionaalinen kehitystaso voi väliaikaisesti laskea. Emotionaalisen kehityksen jatkuminen ja kehitysvaiheesta seuraavaan siirtyminen voi olla yksi tavoitteista arvioinnin jälkeen. Arvion merkittävin hyöty on kuitenkin siinä, että henkilön senhetkisiin emotionaalisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan entistä paremmin. Kun käyttäytymisen syiden juurelle päästään ja annettava tuki on oikeanlaista, on toimivalle yhteistyölle ja hyvälle arjelle parhaat mahdollisuudet. Kokemukset arvioinneista ovat olleet positiivisia. Joskus asiakkaan käyttäytymisestä on tehty aivan uusia oivalluksia. Toisinaan olemme todenneet, että oli mukavaa saada tutkittua tietoa omien havaintojen tueksi, vaikka mitään varsinaisia mullistavia oivalluksia ei syntynytkään. Suurin yllätys on ollut silloin, kun kognitiivisen kehitystason ja emotionaalisen tason välillä on ollut hyvinkin iso ero. Juuri tällainen suuri ero altistaakin suuremmalle riskille oirehdintaan, kun vahvat tuentarpeet emotionaalisen kehityksen alueella jäävät kognitiivisten taitojen varjoon.

Olemme tähän mennessä tehneet emotionaalisen kehitystason arviointeja sekä lapsille että aikuisille. Arviointi tapahtuu haastattelemalla vähintään kahta arvioitavan lähihenkilöä, joten arviointi onnistuu kenelle vain hänen omista taidoistaan riippumatta. Mielestäni parasta SEO-R2 arvioinnissa ovat olleet yhteiset keskustelut yksiköiden henkilökunnan kanssa arvioinnin jälkeen. Olemme voineet yhdistää arvioinnista saatua tutkittua tietoa arjessa tehtyihin havaintoihin. Olemme löytäneet käyttäytymiselle syitä, joita ei ole ennen tullut mieleen sekä huomanneet tehneemme joissain tapauksissa vääriäkin tulkintoja tilanteista. Arviointi suuntaa miettimään annettavaa ohjausta asiakkaan kykyjen ja tarpeiden pohjalta, eikä ongelmalähtöisesti.

Näkökulmia hoito- ja ohjaushenkilöstön rooliin asiakkaan elämässä

Arvio on valottanut esimerkiksi käsitystä ohjaajien roolista asiakkaan elämässä. Varhaisemmalla emotionaalisella kehitystasolla korostuu luottamuksellisten suhteiden syntyminen, sillä oma huolenpito on paljolti sen toisen ihmisen käsissä. Ohjaajan valikointina koettu toiminta voikin liittyä henkilön emotionaaliseen kehitysvaiheeseen, jossa hän harjoittelee luottamaan toiselta saatavaan huolenpitoon. Kun taas myöhemmin sosiaaliset tavoitteet monipuolistuvat ja halutaan alkaa jakamaan eri asioita eri ihmisten kanssa. Ajatus, että kaikki ohjaa kaikkia vuorotellen ei aina palvelekaan jokaista parhaalla tavalla ja joskus myös pienemmät hoitoringit voivat tulla kysymykseen esimerkiksi juuri emotionaalisen tuen kannalta.

Hyviä keskusteluja syntyy myös moraalin kehittymisen tarkasteluista. Vasta neljännessä emotionaalisen kehityksen vaiheessa alkaa omatunto toimimaan itsenäisesti. Siihen asti on sääntöjen noudattamista vahdittava ulkopuolelta käsin. Mitä varhaisemmalla tasolla moraalin kehitys on, sitä enemmän se vaatii ohjaajilta konkreettisia toimia. Joillekin pelkkä ohjaajan läsnäolo riittää muistuttamaan oikean ja väärän erosta, toisille saa toistaa papukaijan tavoin sovituista asioista ja joissain tapauksissa ainoa tapa on fyysisesti estää henkilöä tekemästä väärin. Henkilön jatkuvaa rajoja koettelevaa toimintaa ei siis automaattisesti tulisi ajatella esimerkiksi tahallisena ärsyttämisenä, vaan pyrkiä huomaamaan millä tasolla hän pystyy sisäistämään ohjeita ja myös toimimaan niiden mukaisesti. Liian iso vastuu omista valinnoista ja meidän ehkä huomaamattakin asettamat liian korkeat vaatimukset voivat itseasiassa laukaista haasteita, kun henkilön emotionaaliset taidot eivät riitä tilanteesta selviytymiseen.

Yhdessä hankkeen koulutuspäivässä tuli esille pohdintaa siitä, että emotionaalisen kehitystason arvioinnista voisi olla hyötyä myös kehitysvammaisten henkilöiden psyykkisten häiriöiden diagnosoinnissa. Oireet, jotka suurimmalla osalla väestöä viittaisivat selvästi psyykkiseen häiriöön, voivatkin selittyä kehitysvammaisen henkilön kohdalla varhaisella emotionaalisella kehitystasolla. Mikäli psyykkiseksi oireeksi luultu käyttäytyminen vastaisikin henkilön emotionaalista kehitystasoa, voitaisiin oireisiin saada helpotusta jo sillä, että emotionaaliset perustarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan oikeanlaisella tuella. Tästä saadaan toivottavasti lisää tietoa, kun emotionaalisen kehityksen arviointi leviää ja yleistyy.

 

Kirjoittaja Jasmiina Polvi toimii johtavana psykologina Diakonissalaitokseen kuuluvassa Rinnekodissa. Polvi puhui EMO-arviointimenetelmästä Rinnekodin järjestämässä Tunne työsi -asiantuntijaseminaarissa marraskuussa 2021.

*) EMO-hankkeessa ovat mukana Kehitysvammaliitto, Eskoo, Eteva, KTO, Pohjois-Pohjanmaa ja Pirkanmaa.

Aiheeseen liittyvät