11.6.2019

Erityislasten pysyvä turvapaikka – ohjaajat Mira ja Ricardo luovat kodin huostaanotetuille lapsille

Tämä artikkeli on toteutettu Duunitorin haastattelujen pohjalta yhteistyössä Rinnekodin kanssa ja julkaistu alunperin täällä.

Kasvunkoti Onni ja Ilona on paikka, josta huostaanotetun erityislapsen ei enää tarvitse lähteä muualle, vaikka takana olisi jo useampi sijoituspaikka. Ammattitaitoiset ohjaajat luotsaavat lasten arkea lempeällä, mutta jämäkällä otteella.

Kasvunkoti Onnin ja Ilonan vastaava ohjaaja Mira Paakko

Pysyvä turvapaikka

Espoon Lakistossa sijaitseva Kasvunkoti Onni ja Ilona on monelle erityislapselle pysyvä turvapaikka mahdollisesti jo useamman sijoituspaikan jälkeen. 10-paikkaiseen lastensuojeluyksikköön otetaan vastaavan ohjaajan Mira Paakon mukaan pääsääntöisesti huostaanotettuja lapsia, mutta myös kiireellisiä ja avohuollon sijoituksia.

“Meillä olevat lapset tarvitsevat yleensä pitkää sijoitusta, ja silloin on hyvä, etteivät asukkaat vaihdu kovin usein, koska ei se ole kotonakaan tavallista. Toivotaan, että saadaan myös työntekijöitä, jotka viihtyvät täällä mahdollisimman pitkään, koska se on lasten etu”, Mira avaa.

Vierailimme Onnissa ja Ilonassa, jossa ohjaajat Mira ja Ricardo kertoivat, millaista työ on.

Huostaanotto on kriisi koko perheelle

Huostaanotto ja lapsen sijoittaminen lastensuojeluyksikköön on kova paikka sekä lapselle että perheelle. Ensimmäinen päivä uudessa sijoitusyksikössä onkin usein huolen värittämä. Monesti helpotus tilanteen ratkeamisesta seuraa jo viimeistään seuraavana päivänä, kun vanhemmat ymmärtävät, että lapsesta kyetään huolehtimaan.

“Kun lapsi tulee meille, vanhemman oma jaksaminen on ollut yleensä äärirajoilla, joten totta kai he ovat huonolla mielellä. Vakuutamme, että täällä pärjätään, eikä ole mitään hätää. Sanotaan vanhemmille, että nyt on teidän aika levätä ja kerätä voimia, jotta lapsi voi palata kotiin”, Mira kuvailee.

Ennen Onniin ja Ilonaan tuloa monen lapsen kohdalla on kokeiltu jo perheeseen ja pienempiin yksiköihin sijoittamista. Tämän vuoksi he pelkäävät usein alkuun, että saako tännekään jäädä.

“Meillä on täällä todella osaavat työntekijät, joilla on pitkä kokemus erityislasten kanssa työskentelystä. Yksikkö on rakennettu niin, että pärjäämme lasten kanssa. Pyrimme siihen, että täältä ei enää tarvitsisi lähteä”, Mira lisää.
Ohjaajien ja perheiden yhteistyö jatkuu tiiviisti arjen lomassa esimerkiksi puhelinkeskusteluin ja vierailuin, ja tavoitteena on lapsen paluu kotiin vanhempiensa luokse. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin Kasvunkoti on koti 18 vuoden ikään asti.

Ohjaaja Ricardo ja Mira Paakko hymyilevät yhdessä ulkona

Ricardo on tyytyväinen etenkin Kasvunkoti Onnin ja Ilonan hyvään tiimihenkeen.

Kodinomaista asumista

Kasvunkodissa pyritään mahdollisimman kodikkaaseen asumiseen, kuten Mira kertoo: “Täällä leikitään, hassutellaan, juhlitaan – tehdään niitä samoja asioita, joita vanhemmat tekevät omien lastensa kanssa kotona. Luodaan samantyyppinen koti ja arki tänne.”

Tänäkin aamuna erityisohjaaja Ricardo Portocarrero on tehnyt lapsille aamupalaa ja auttanut heidät kouluun. Koulutien alkamista vielä odottavien pienten lasten kanssa on ehtinyt uppoutua myös leikkeihin.

“Suunnitellaan päiviä ja ylläpidetään tiettyjä rutiineja. Koska lapset ovat kaikki erilaisia, jokaiselle tehdään oma suunnitelma ja hoitopolku. Samalla pitää muistaa taustalla vaikuttavat ongelmat ja kehittää toimintaa niiden valossa”, Ricardo kuvaa arkea.

“Me käydään kaupassa, tehdään itse ruuat ja siivotaan. Lapset pääsevät myös mukaan askareisiin oman kykynsä mukaan”, Mira lisää.

“Ricardo on ehdottomasti paras ruuanlaittaja, ja lapset tykkäävät hänen ruuastaan eniten. Esimerkiksi chorizorisotto on lempparia”, Mira kehuu vielä ja molemmat nauravat.

Viikonloppuisin ohjaajat käyvät lasten kanssa retkillä esimerkiksi metsässä. Kun osa lapsista on välillä vierailemassa vanhempiensa luona, on myös yksikössä rauhallisempaa.

Turvallinen ja hyvä lapsuus luodaankin Ricardon ja Miran mielestä lapseen perehtymällä ja tutustumalla ja hänen kanssaan tekemällä. Kasvunkodin hyvä ilmapiiri niin henkilökunnan kuin lastenkin kesken edesauttaa jokaisen arkea, ja positiivisuus on piirre, jota molemmat pitävät työssä onnistumisen edellytyksenä.

Ohjaaja ja lapsi ulkona hämähäkkikeinussa

Erityisohjaaja Sini Auvinen keinuttaa lasta. Kesäisin pihalla ollaan lähes yhtä paljon kuin sisällä.

Tärkeintä on lapsen etu

Mira on työskennellyt aiemmin myös sosiaalityöntekijänä. Silloin sijoituksia tehdessään hän jäi usein miettimään, miten lapsella uudessa paikassa oikeastaan menee. Työ Rinnekodilla on mahdollistanut näkemisen myös toiselle puolelle.

“Haaveilin aina, että joskus vielä menen lastensuojeluyksikköön töihin. Nyt vastaavana ohjaajana pääsen mukaan neuvotteluihin ja yhteistyöhön sosiaalityöntekijöiden kanssa ja toisaalta saan olla myös lasten kanssa”, Mira sanoo tyytyväisenä.

“Kaikkein tärkeintä lastensuojelutyössä on, että haluaa tehdä töitä lasten kanssa ja oikeasti välittää heidän elämästään ja hyvinvoinnistaan. On valmis olemaan läsnä, pitämään sylissä ja tekemään asioita. Sitä ei voi koulunpenkiltä oppia, vaan se on ihmisellä itsellään”, hän lisää.

Kaikkein tärkeintä lastensuojelutyössä on, että haluaa tehdä töitä lasten kanssa ja oikeasti välittää heidän elämästään ja hyvinvoinnistaan.

Ilon hetkiä mahtuu työpäiviin monenlaisia, ja usein ne ovatkin ihan arkisia asioita: iltapalan syöminen yhdessä lapsen kanssa jutellen, ulkoilu läheisessä metsässä tai iltasatuhetki. Työntekijöiden hyvä tuuli tarttuu usein lapsiin, ja pian koko yksikössä kaikuu nauru.

“Itselleni on tärkeää, että työskentelen hyvässä ja ammattitaitoisessa porukassa, jonka kesken yhteistyö toimii. Täällä pääsen myös kehittymään joka päivä, ja työ on mielenkiintoista”, Ricardo perustelee viihtymistään.

Mira suosittelee lastensuojelutyötä erityislasten parissa henkilölle, joka on valmis kehittymään ja oppimaan: “Jos haluaa haasteita ja paikan, jossa oppii ja saa tehdä paljon erilaisia asioita, se on tämä paikka. Täällä ei kyllä pääse tylsistymään!”

Aiheeseen liittyvät