10.11.2021

Häkkisängystä hästensiin

Olen ollut kehitysvamma-alalla yli 20 vuotta. Olen nähnyt, toteuttanut ja eri tavoin todistanut rajua rajoittamista ja pakkokeinoja. Onneksi eri työnantajani ovat mahdollistaneet minulle osaamisen kasvattamisen, jonka avulla suhtautumiseni pakon käyttämiseen on muuttunut ja keinot itsemääräämisen lisäämiseen kasvanut. Olen saanut työtehtävissäni myös jakaa osaamistani ja näkemystäni.

On pintakultaista sanoa, että ”meillä ei rajoiteta lainkaan”. Kehitysvammahuollon historia on synkkä. Laitosajassa on ollut paljon hyvää ja kaunista – ajan hengen mukaista sellaista. Karua laitoksissa on kuitenkin olleet ne pakkokeinot, joilla turvallisuus taattiin vaikeahoitoisten osastoilla. Laitoksissa on käytetty lepositeitä, rajoittavia vaatteita, häkkisänkyjä ja laitosmiesten rakentamia, hoitajien innovoimia rajoittamisen välineitä. Olen itsekin ollut miettimässä ”kenttälepositeiden” materiaaleja ja toteutusta. Olen myös perustellut runsasta rajoittamista laitoksessa vierailleelle läänin lääkärille. Aika on nyt kuitenkin eri.

Laitosmaiset ratkaisut eivät saa säilyä, kun laitoshoito loppuu

Arki kehitysvammahuollon yksiköissä muodostuu edelleen helposti rajoittavaksi, kun samassa kiinteistössä hoidetaan useita henkilöitä, joiden avun ja tuen tarve on suuri. Yksilöllisen arjen ja kliseisen oman näköisen elämän toteuttaminen vaatii paljon aikaa ja työtä. Henkilökunta tarvitsee yhteistä aikaa keskustelulle, jotta päivien ja työvuorojen logistiikka mahdollistaa jokaisen asiakkaan huomioinnin yksiköllisesti. Laitosyksiköiden hajauttaminen viime vuosina on vaatinut erityistä huomiota, jotta laitosmaisia käytänteitä ja ”laitosvaltaa” ei siirretä uusiin yksiköihin. Tähän yhtälöön sopivat todella huonosti säästötoimet, hoitajapula ja kuntien kilpailutukset.

Kehitysvamma-ala saa nyt MOT-ohjelman myötä negatiivista huomiota. Uskon, että näissä esille nostetuissa yksittäisissä, todella surullisissa tapausesimerkeissä on kyse osaamisen vajeesta sekä ajautumisesta totaaliseen umpikujaan. Samoin kun valtaväestössä, myös kehitysvammaisissa henkilöissä on heitä, joiden vointi hetkellisesti on niin heikko, että turvallisuuden takaamiseksi tarvitaan tahdonvastaista hoitoa ja vahvaa rajoittamista. Niiden toteuttamiseen ei kuitenkaan voi ryhtyä kenenkään kodissa. Kehitysvammaisille henkilöille on olemassa erilaisia palveluyksiköitä vaikeisiin elämän kriisivaiheisiin.

On tärkeää, että viimeisetkin laitoskäytännejäänteet, kuten häkkisängyt poistuvat käytöstä Suomessa. Sekin vaatii yksilöllisiä prosesseja, jotta vuosia ko. sängyssä nukkunutta henkilöä ei ajeta turvattomaan tilanteeseen uudella hästensillä. Näistä prosesseista on hyviä esimerkkejä.

 

Keinoja kohtaamiseen ja kuormituksen purkamiseen

Meillä tulee olla osaamista hoitaa haastavia tilanteita ennakoiden ja mahdollisimman vähäistä rajoittamista käyttäen, sekä erityisesti inhimillisesti. Erityishuoltolaki osaltaan varmistaa tätä hyvin. Lain lisäksi tarvitsemme alalle edelleen koulutusta ja keinovalikoimaa kohtaamisesta ja kuormituksen purkamisesta.

Toivoisin, että kehitysvamma-alalla tehty hyvä työ saisi myös näkyvyyttä. Jos saisin nimetä kolme hyvää tekoa itsemääräämisen lisäämisestä nykyisellä työnantajallani (huomioimatta jo itsessään hyviä ohjeita itsemääräämisoikeudesta), vastaisin näin:

  • Rinnekodin palveluiden mallintaminen – koko henkilökunnan yhteinen prosessi, jossa kuvaamme tapamme kohdata ihmisen ja tehdä tätä arvokasta työtä.
  • Osaamisen lisääminen – monipuoliset pakolliset ja vapaaehtoiset koulutukset, keskustelutilaisuudet sekä osallistuminen valtakunnallisiin hankkeisiin (erityisesti EMO-hanke, panostus vuorovaikutusosaamiseen ja henkilöstön, asiakkaiden ja omaisten itsemääräämisoikeuteen liittyvät virtuaali-infot, joissa tähdätään itsemääräämisoikeutta lisääviin toimintatapoihin)
  • Osaamisen jakaminen – eri työryhmien, asiantuntijoiden ja tukitiimin jalkautuminen yksiköihin

 

Yleisenä hyvänä suuntana pidän sitä, että emme enää kalasta yksittäistä syytä henkilön haastavalle käyttäytymiselle. Mietimme ihmisen kokonaiskuormittumista ja sitä, millaisilla pienillä keinoilla voimme sitä vähentää. Kuormittunut henkilö on helposti ärtyvä, myös minä.

 

Yhdessä tekemällä, hyviä kokemuksia jakamalla ja avoimella keskustelulla pääsemme taas eteenpäin!

 

Kirjoittaja Jonna Salomaa toimii Rinnekodilla kehittämispäällikkönä

 

Aiheeseen liittyvät