30.5.2019

Inkluusio ja eksluusio hyvinvointialalla

Joukko Rinnekodin asiantuntijoita osallistui NNDR (Nordic Network on Disability Research) konferenssiin Kööpenhaminassa toukokuussa 2019. Suomen lisäksi osallistujia oli lähes 40 eri maasta kuulemassa uusimpia tutkimustuloksia.

Tänä vuonna konferenssin pääasiallisena teemana oli inkluusio ja ekskluusio hyvinvointiyhteiskunnassa, johon liittyivät myös keynote-puhujien aiheet. Konferenssin kenties pysäyttävin ja koskettavin teema oli vammaisten henkilöiden kohtaama vihapuhe. Viimeisten vuosien aikana vammaisiin henkilöihin kohdistuvat vihapuheet ja viharikokset ovat saaneet merkittävää huomiota osakseen. Tästä huolimatta aihepiiri on vielä maailmanlaajuisesti osaltaan laajasti laiminlyöty. Viimeaikaisten tutkimusten näkökulmasta tuloksia vihapuheen vaikutuksista on saatavilla enemmänkin uskonnollisten tai etnisten ryhmien kokemusten kautta, ei vammaisten henkilöiden.

Konferenssin yksi puhujista oli amerikkalainen Mark Sherry, joka oli kirjoittanut kirjan vihapuheesta. Hän kertoi muun muassa internetin kautta välittyvästi vihapuheesta ja siitä, kuinka vihapuheen seurauksia on hiljalleen alettu tunnistamaan viharikoksiksi. Internet tarjoaa vihapuheelle täysin uuden ulottuvuuden, sillä alkuperää ei ole aina helppoa jäljittää. Toisinaan vihapuhe kohdennetaan suoraan yksilölle ja tämä on saanut aikaan esimerkiksi USA:ssa merkittäviäkin kansanliikkeitä. Toisaalta vihapuheeksi katsotaan myös esimerkiksi vilkkuvan kuvan piilottaminen epilepsia sivustolle, jotta sitä katsova saisi epilepsiakohtauksen.

Myös Suomessa vihapuheen määrän on havaittu lisääntyneen poliisihallituksen raportin mukaan. Vaikka Suomessa viharikoksen käsitettä ei ole varsinaisesti laissa määritelty, on tilanteeseen kuitenkin tartuttu. Sisäministeriö, oikeusministeriö sekä kulttuuriministeriö ovat julkaisseet nyt toukokuussa esityksen vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi.

Tämä herkkä aihe herättääkin meissä erilaisia tunteita. Ehkä kun NNDR järjestetään seuraavan kerran Islannissa vuonna 2021, meillä onkin jo enemmän tietoa siitä, kuinka viha satuttaa ja minkälaisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi on ryhdytty eri maissa.

Ajatuksia konferenssin jälkeen

Eri maiden väliset eroavaisuudet tulivat hyvin ilmi luennoilla. Jossain päin haasteina oli se, että asiakasta auttamassa on henkilö, jolla ei ole koulutusta sosiaali- ja terveysalalle tai edes yhteistä kieltä asiakkaan kanssa. Yhdellä luennolla esiteltiin Erasmus+ tuella työstetty seksuaalikasvatuksen materiaali, joka on saatavilla myös verkosta. Materiaalin sisällön osalta mieleeni tuli THL:n rahoittama Selkeästi seksistä -projekti, jossa työstettiin selkokielistä seksuaalikasvatusmateriaalia.

Kokonaisuutena kuvaisin konferenssia mielenkiintoisena. Tulevaisuudessa pohtisin tarvetta käsitteiden yhtenäistämiseen esimerkiksi Euroopan tasolla. Tilastollisen tiedon ja palvelun vaikuttavuuden vertailu ei ole mahdollista, niin kauan kun käytämme samoja termejä kuvaamaan eri asiaa. Toisaalta konferenssin sisällön osalta olisin toivonut enemmän asiakaskokemuksen esiin tuomista käytännön tasolla. Jos minun pitäisi kuitenkin tehdä yksi nosto tästä tilaisuudesta toivoisin, että se voisi olla: Vihapuheeseen voi ja pitää puuttua!

Mirikle Nousiainen
Palvelualuejohtaja

Aiheeseen liittyvät