2.9.2021

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus omannäköiseen elämänpolkuun

Kun lapsi on terve, on itsestään selvää, että häntä tuetaan harrastamaan ja opiskelemaan asioita, joista hän tykkää ja innostuu. Mutta kun kyseessä on kehitysvammainen lapsi tai nuori, omannäköisen elämänpolun löytyminen vaatii usein erityistä tukea. Rinnekodissa me olemme kehittäneet lapsi- ja perhepalveluja vuosien saatossa niin, että lapsi ja nuori saa kussakin elämänvaiheessa tarvitsemansa tuen ja oppii pienestä pitäen tekemään valintoja.

Oppii tekemään valintoja. Kyllä. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että kehitysvammainen ihminen on saanut elää elämää, jossa hän on oppinut, tykkääkö hän vesisateesta tai keinumisesta – tai porkkanasta enemmän raasteena vai paloina. Multisensorinen työote mahdollistaa sen, että lapsi oppii pienestä pitäen vaikuttamaan omaan elämäänsä – tai ylipäänsä ymmärtää, että valitseminen eri vaihtoehtojen välillä on mahdollista.

Pienemmistä arjen valinnoista lapsi ja nuori siirtyy pikkuhiljaa suurempiin: sukkien väristä harrastuksiin ja myöhemmin valitsemaan opiskelupaikkaa tai päättämään siitä, miten haluaa asua. Valintojen tekemisen taito opitaan lapsena, ja taito kantaa pitkälle aikuisuuteen.

Pienryhmäkodit – mahdollisimman tavallista elämää

Kehitysvammaisen lapsen ja nuoren palveluita suunnitellessa on tärkeää ottaa huomioon se, että tuen tarpeet ovat erilaisia eri elämänvaiheissa. Tähän me Rinnekodissa olemme kehittäneet palveluita, joita ei muilta alan toimijoilta löydy.

Meillä on luotu ensimmäisenä Suomessa pienryhmäasumisen palvelu kehitysvammaisille ja autismikirjon lapsille ja nuorille. Pienryhmäkodeissa eletään mahdollisimman normaalia elämää. Lapset käyvät koulua ja harrastavat. He myös osallistuvat kodin askareisiin, kukin omien kykyjensä mukaisesti. Kun siivotaan, lapsi voi kokeilla imurin tärinää (usein se naurattaa). Kun leivotaan, jokainen pääsee vähintäänkin taputtelemaan taikinaa.

Jokaista lasta kannustetaan omatoimisuuteen, tekemään valintoja ja kokeilemaan uutta, turvallisesti tutun ohjaajan kanssa.

Itsenäinen elämä vaatii harjoittelua

Kun lapsi kasvaa, hänen tarpeensa muuttuvat. Tähän elämänvaiheeseen olemme luoneet Omakodit, joissa tuetaan nuoren kehitysvammaisen itsenäistymistä ja aikuistumista. Omakodit ovat siirtymävaihe lasten ja aikuisten palveluiden välissä. Myös Omakodeissa nuoren tulevaisuutta suunnitellaan yhdessä nuoren ja hänen lähiverkostonsa kanssa. Mitkä opinnot häntä kiinnostaisivat? Mikä olisi hänelle paras ja mieluisin asumismuoto? Ja kuinka kehittää omia taitoja niin, että itsenäinen asuminen onnistuisi mahdollisimman hyvin?

Omakodeissa nuoret pääsevät harjoittelemaan itsenäisen asumisen vaatimia taitoja: pyykinpesua, ruuanlaittoa, säännöllisiä ruoka-aikoja, yhteiskunnan jäsenenä toimimista jne.

Taitoja harjoitellaan tarvittava aika – joskus kuukausia, joskus vuosiakin. Riittävän pitkien asumisvalmennusten ansiosta olemme saaneet aikaan hyviä tuloksia. Ratkaisu on toiminut hyvin myös niille nuorille, jotka aiemmin ovat saaneet muualla vain perinteisempiä, lyhyitä valmennuksia. Kun valmennus on meillä ollut kestoltaan riittävää, tuen määrää on voitu keventää.

Pidempi ratkaisu mahdollistaa myös sen, että nuori voi turvallisesti kokeilla erilaisia asioita ilman, että kaikki nuoren elämässä muuttuu kerralla: tutut ohjaajat, asuinpaikka jne. Kun seinät ja ihmiset pysyvät ennallaan, on helpompaa kokeilla erilaisia kouluja ja harrastuksia ja löytää se itselle paras polku.

Jotta kehitysvammainen lapsi ja nuori löytäisi omannäköisensä elämänpolun, monen asian pitää loksahtaa paikalleen. Palveluntarjoajalta se vaatii paitsi oikeanlaisia ja oikea-aikaisia palveluita myös motivoitunutta ja osaavaa henkilökuntaa, joka on kiinnostunut jokaisen lapsen ja nuoren kasvusta ja kykenee ammatillisen rakkauden antamiseen. Me Rinnekodissa teemme joka päivä töitä, jotta kaikki nämä ehdot toteutuisivat.

Kirjoittaja Tomas Öhman toimii Rinnekodissa Omakoti Sofian johtajana Espoossa.

Aiheeseen liittyvät