21.3.2019

Kesätyö kehitysvammaisten parissa avarsi sairaanhoitajaopiskelija Sannan ajatusmaailmaa: Elämän pienet ilot saivat uuden merkityksen

Tämä artikkeli on toteutettu Duunitorin haastatteluiden pohjalta yhteistyössä Rinnekodin kanssa ja julkaistu alunperin täällä.

Millaista on kesätyö kehitysvammaisten parissa? Sairaanhoitajaopiskelija Sanna työskenteli viime kesän Rinnekodin vaikeasti kehitysvammaisten lasten yksikössä Lakistossa. Kysyimme Sannalta, mitä kesästä jäi mieleen.

Sanna Niemi

Lähes vuosi sitten kesällä sairaanhoitajaopiskelija Sanna Niemi istui bussissa matkalla Helsingistä Espoon Lakistoon. Opiskelut olivat vielä kesken, eikä Sanna oikein tiennyt, minne haluaisi valmistuttuaan suuntautua. Kyseisen matkan ja sitä seuraavan kesän tarkoituksena olikin kokeilla uutta ja kartoittaa vaihtoehtoja.

Määränpäänä oli Rinnekodin vaikeasti kehitysvammaisten lasten ja nuorten pienryhmäkoti Hiiala. Kun bussi kaartoi pysäkille, ilmassa oli pientä jännitystä.

Perehdytys takasi turvallisen aloituksen

Ensimmäiset kolme päivää Sanna työskenteli perehdytyksessä yhdessä toisen hoitajan kanssa. Vastaanotto tuntui lämpimältä ja turvalliselta, vaikka Sannalla ei ollut kehitysvammaistyöstä aiempaa kokemusta.

“Hiialassa asuu seitsemän lasta, ja hoitajat päättävät päivittäin, kuka hoitaa ketäkin. Kolmen perehdytyspäivän aikana sain olla kaikkien lasten kanssa hoitovuorossa perehtyen heihin jokaiseen erikseen”, Sanna kertoo.

Vaikka Sanna tiesi tulleensa täysin hoidolliseen yksikköön, ensimmäinen työvuoro pääsi kuitenkin yllättämään. Monien liikkumista avustettiin nostureilla, ja esimerkiksi epilepsiakohtauksia oli päivittäin.

“Opettelin, miten lasten kanssa kommunikoidaan ja miten heitä liikutetaan. Monella oli esimerkiksi liikerajoitteita tai tukikorsetteja, jotka puettiin päälle. Muut hoitajat opastivat siinä, mistä lapset tykkäävät ja mitä he haluavat tehdä.”

“Aina kun oli jotain epävarmuutta, pystyin kysymään toiselta hoitajalta. Koskaan ei ollut yksin”, Sanna painottaa. Vertaistukea ja oppia sai myös samana kesänä aloittaneilta muilta kesätyöntekijöiltä.

“Nopeasti tuli fiilis, että tämähän on kivaa”

Kesän mittaan Sanna oppi nauttimaan pidemmistä bussimatkoista, joiden aikana pääsi orientoitumaan vuorotellen töihin ja vapaa-aikaan. Kauniita Lakiston maisemia katseli töissä mielellään. Arki alkoi sujumaan yhä paremmin, kun Sanna tuli lasten ja nuorten kanssa tutuiksi ja löysi jokaiselle mieluisaa tekemistä.

“Alussahan olin todella varovainen esimerkiksi sen suhteen, miten liikutaan ja mitä uskaltaa tehdä. Vähitellen sain itsevarmuutta hoitamiseen. Aika nopeasti kuitenkin tuli se fiilis, että tämähän on kivaa ja hyvä että hain”, Sanna muistelee.

Työtehtävät pyörivät arjen perusaskareiden ympärillä. Iltapäivisin koulupäivän päätyttyä hoitajatkin pääsivät hyödyntämään vahvuuksiaan erilaisten aktiviteettien parissa. Kun hoidettavia vaihdettiin päivittäin, sai jokainen lapsi nauttia vapaa-ajasta eri hoitajien kanssa.

“Itse tykkään tosi paljon käsitöistä ja askartelin lasten kanssa mielelläni. Pelasimme myös roolipelejä ja pidimme satuhetkiä. Välillä vain olimme yhdessä.”

Sanna Niemi istuu kiviseinään upotetussa ikkuna-aukossa

Kesätyönhakuprosessi sujui Sannan mukaan nopeasti. Lähetettyään hakemuksen Sanna pyydettiin haastatteluun jo ennen hakuajan päättymistä. Työhaastattelu sovittiin perjantaiksi, ja maanantaina hän sai jo tietää napanneensa paikan.

“Opin näkemään kehitysvammaisuuden uudella tavalla”

Sannan mukaan elämän pienet ilot saavat kehitysvammaistyössä uuden merkityksen. Kesällä esimerkiksi autoajelulle lähteminen oli lapsille iso asia: “Oli ihana nähdä, kun lapsi nauttii ja nauraa.”

Kesä Lakistossa sai ajatukset kääntymään myös itsensä tutkiskeluun. Sanna huomasi, että on kesätyön ansiosta alkanut miettimään asioita uudelta kantilta ja arvostamaan omaakin elämäänsä enemmän. Myös kehitysvammaisuutta hän on oppinut tarkastelemaan uudella tavalla.

“Yllätyin myös siitä, kuinka monipuolista kehitysvammaisten elämä voi olla. Ainoastaan mielikuvitus on rajana, sillä jos lapsen kanssa haluaa lähteä tekemään jotakin, se on vain hoitajan ammattitaidosta kiinni. Mikään ei ole este, kunhan löydät keinot.”

Myös uudenlaiset näkökulmat hoitotyöhön ovat tervetulleita, ja siksi työssä voi Sannan mukaan pärjätä hyvin, vaikka työstä ei olisikaan aiempaa kokemusta tai esimerkiksi hoitajan koulutusta.

Hyvinkäälle muuttaneelle Sannalle työmatka Lakistoon kävi kesän jälkeen liian pitkäksi, mutta vähänkään kiinnostuneita hän rohkaisee ponnekkaasti hakemaan:

“Kannattaa rohkeasti vaan loikata uuteen maailmaan, sillä kehitysvammaistyö on opettavainen ja avartava kokemus. Työ kyllä opettaa tekijäänsä.”

Aiheeseen liittyvät