25.9.2019

Kesätyö Rinnekodissa opetti herkkyyttä tulkita erilaisia viestejä

Rinnekoti palkkaa vuosittain kymmeniä sosiaali- ja terveysalan osaajia kesätöihin. Tänä vuonna yksi heistä oli terveydenhoitajaksi opiskeleva Heini Partanen, joka työskenteli neljä kuukautta lastenyksikkö Hiialassa. Kulunut kesä on ollut opettavainen ja monipuolinen ja tarjosi ennen kaikkea Heinille hienon kokemuksen kokeilla työskentelyä kehitysvamma-alalla.
lapsi koskettaa eri värejä näyttävää valintapaneelia aistihuoneessa maaten
Heini on edelliseltä ammatiltaan kuvataiteilija, eikä ole vielä varma, mitä lopulta haluaisi tehdä työkseen. Terveydenhoitajan opinnoissaan Heini on pyrkinyt siihen, että hän pääsisi kokeilemaan mahdollisimman paljon erilaisia asioita, jotta oma juttu löytyisi niiden kautta. Aiemmin hän oli tehnyt muutaman viikon työharjoittelun kehitysvammaisten päivätoimintayksikössä, mutta muuta käytännön kokemusta alalta hänellä ei ollut kesätöihin tullessaan.

– Ennen kesätöiden aloitusta tein opinnäytetyötä, joka liittyi erityislapsiin. Lapset ja perheet olivat siis lähellä sydäntäni. Koin kesätyön yllättävän monipuolisena ja ehdottomasti positiivisena. Lasten hoito on kokonaisvaltaista ja siihen liittyy perushoidon lisäksi paljon muutakin, kuten sairaala- ja laboratoriokäyntejä, terapia- ja apuvälineasioita. Vaikka kesätyöntekijänä en ollutkaan mukana varsinaisesti tekemässä kaikkea, pystyin kuitenkin aina kysellä ja seurata sekä sitä kautta oppia, Heini muistelee.

Heini kertoo Hiialassa työpäivien sisällön vaihdelleen sen mukaan, kenen lapsen kanssa on. Päivät kuitenkin rytmittyivät luonnollisesti arkisten toimintojen ympärille. Kuntouttavaa hoitotyötä ja toimintakyvyn ylläpitoa toteutetaan jokapäiväisessä arjessa: pientä jumppaa, asentohoitoja, seisoma ja istumaharjoituksia, kävelyharjoituksia, kommunikaatioharjoituksia – eri lapsien kohdalla vähän eri asioita. Erittäin tärkeää on myös läheisyys ja seurustelu.

Terveydenhoitajan opinnoissa on Heinin mukaan puhuttu paljon yksilöllisyydestä ja kokonaisvaltaisuudesta hoidossa, mikä näkyi Hiialassakin konkreettisesti joka päivä. Lasten kanssa on käyty tehty heidän toiveiden mukaan muun muassa retkillä, leikkipuistossa, ulkoilemassa, sylitelty, luettu kirjoja ja kuunneltu musiikkia. Aistihuoneessa on tehty matkoja esimerkiksi sambakarnevaaleille ja avaruuteen tai hypätty maastoesteitä hevosen selässä. Heini myöntää, että kesän aikana hän on alkanut miettiä eri tavalla kokemisen moniaistisuutta nyt, kun on toiminut lasten kanssa, jotka eivät pysty käyttämään kaikkia aistejaan.

– Itse käyttää niin paljon näköaistia, ettei välttämättä edes tavallisesti huomioi sellaisia ärsykkeitä, jotka toiselle voivat olla merkitseviä, kuten tuoksut, äänet, kosketus. Sekin vaatii tarkkaavaisuutta huomata, mihin lapsi reagoi ja miten, Heini pohtii.

– Kesätyö on opettanut minulle paljon ihan konkreettisia asioita, kuten käyttämään apuvälineitä ja laitteita, sanatonta vuorovaikutusta sekä toimimaan erilaisissa tilanteissa. Tärkeimmäksi koen ehkä sen, että olen oppinut herkkyyttä tulkita erilaisia viestejä ja tarpeita, erilaisia vuorovaikutuskeinoja. Kun lapsella ei ole mahdollisuutta kertoa toiveistaan sanallisesti, täytyy hoitajan koittaa olla tarkkana. Tässä auttaa tietysti se, jos tuntee lapsen. Kliseisesti olen oppinut paremmin pysähtymään pieniin hetkiin, esimerkiksi tekemisen ei tarvitse olla välttämättä kovin ihmeellistä, vaan voi pyrkiä ottamaan kiinni jostain lapsen pienestä aloitteesta ja olla läsnä siinä tilanteessa tai viedä sitä eteenpäin. Erilaiset vuorovaikutustavat on alkaneet kesän aikana kiinnostaa ja niistä haluaisin ehdottomasti oppia lisää, Heini luettelee.

Heinin lisäksi Hiialassa työskenteli muutama muukin kesätyöntekijä, jotka kaikki otettiin hyvin vastaan työyh-teisössä. Heini suosittelee kokeilemaan kehitysvamma-alalla työskentelyä, jos ala yhtäänkään kiinnostaa. Kokeneemmilta työntekijöiltä saa aina tarvittaessa apua, neuvoja ja tukea.

Aiheeseen liittyvät