27.8.2021

Kesätyöstä tuli tunne, kuin kotiin palaisi

Liina Sievers on omien sanojensa mukaan monitoiminainen. Hänellä on yli kymmenen vuoden työkokemus kehitysvamma-alalta minkä lisäksi hän on opiskellut toimintaterapeutiksi, tehnyt töitä personal trainerina ja ravintovalmennuksen parissa sekä toiminut alan kouluttajana, opiskellut erityistason seksuaaliterapeutiksi ja perustanut oman yrityksen. Tänä kesänä, ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen, Sievers löysi itsensä kesätyöntekijänä kehitysvamma-alalta. Tunne oli, kuin kotiin olisi palannut.

Kaksi henkilöä pelaa muistipeliä pöydän äärellä.

Liina Sievers (oik.) nautti siitä, että pääsi kesätyössä tekemään monia toiminnallisia juttuja asiakkaiden kanssa. Pelien pelaaminen sateisena ja hiljaisena päivinä oli kivaa puuhaa.

”Jo muutaman vuoden minulla on ollut fiilis, että haluaisin tehdä jälleen töitä kehitysvammapuolella. Jokunen vuosi sitten kävin seksuaalineuvojan opintojen yhteydessä pitämässä Pitäjänmäellä muutaman selkokielisen luennon seksuaalisuudesta, joten Rinnekoti oli sitä kautta tuttu. Sattumien kautta päädyin nyt tänne Kehäkukkaan”, Sievers kertoo.

Sievers on tehnyt 2-3 työvuoroa viikossa. Osa-aikainen kesätyö on mahdollistanut hänen oman kouluttaja- ja terapiatyön jatkumisen kesälläkin. Kombo on ollut sopiva ja kesästä on jäänyt hyvä fiilis.

Vantaan Vapaalassa sijaitseva Kehäkukka on koti kehitysvammaisille aikuisille. Sierves kertoo oppineensa nopeasti asiakkaiden olevan toimeliaita ja itsenäisiä ihmisiä, joiden kanssa on saanut tehdä ja kokea monenmoista kesän aikana. Mieleen on erityisesti jäänyt kesäteatterimatka Nurmijärven Taaborinvuorelle, mikä oli varsinainen aistikokemus paitsi asiakkaille, myös Sieversille itselleen.

Toimintaterapeuttikoulutuksen kautta ja oman persoonallisuutensakin myötä Sievers on nauttinut siitä, että työ on sisältänyt paljon toiminnallisuutta. Asiakkaiden kanssa on vietetty ennen kaikkea aktiivinen kesä. Myös keskustelut asiakkaiden kanssa ovat olleet isossa osassa arkea ja Sievers on päässyt jakamaan asiakkaiden kanssa niin iloja kuin surujakin. Muistoihin jää myös omaistapahtuma ja sen yhteyteen luodun luontopolkukokemuksen onnistuminen.

”Hieman jännitti, kun en tuntenut omaisia ja miten heihin uppoaa tämän tapainen tekeminen. Jännitys oli turhaa, sillä kaikki selkeästi tykkäsivät. Polulla oli muun muassa aivopähkinää purtavaksi, puun vuosirenkaiden laskemista ja palikoiden nurin heittämistä. Ja lopuksi juotiin maaliin pääsyn kunniaksi kahvit”, Sievers muistelee.

Kesä onkin ollut täynnä antoisia kohtaamisia, mikä on Sieversin mielestä yksi kehitysvamma-alalla työskentelyn rikkauksista.

Kohtaamisista oppii ja saa energiaa

Monipuolisen työhistorian jälkeenkin Sievers kokee, että kaikki kokemukset ovat loppupeleissä opettavaisia. Keskiössä on aina ihmisten kohtaaminen.

”Näen, että ihminen täydentää ihmistä ja me tulemme todeksi toisen ihmisen kautta. Kun uskaltaa olla avoin ja kuunnella, mitä toisella on sanottavaa, pystyy itsekin oppimaan ja saamaan energiaa tekemiselleen”, Sievers kuvailee.

Hänen mielestään maailmassa näkyy yhä liikaa ihmisten lokerointia ja diagnoosin taakse menemistä. Ei uskalleta kohdata uusia ihmisiä ennakkoluulottomasti.

”Muistan, että jo toimintaterapiaopintojen aikana painotettiin sitä, että voi olla hyväkin, ettei tiedä asiakkaista etukäteen paljonkaan. Yritän itse soveltaa sitä kaikessa asiakastyössä. Tietenkin helpottaa, jos jotain taustoja tietää, mutta en lähde liikaa määrittämään ihmistä aiempien tietojen pohjalta. Ja se on toiminut myös täällä Kehäkukassa”, Sievers kertoo.

Kehäkukassa Sieversiin on tehnyt vaikutuksen se, miten asiakkaat otetaan huomioon kaikessa ja miten asiat on hoidettu arkityössä. Tekemisessä näkyy, että työtä on tehty pitkään ja työntekijöillä on vankkaa ammattitaitoa taustalla. Asiakkaiden yksilöllisyys huomioidaan, vaikka ryhmäkodissa paljon yhdessä toimitaankin.

”Työskentelemme ensisijaisesti asiakkaiden kotona ja sitä pitää kunnioittaa. On ollut ihana huomata, että kesätyökokemus on ollut minulle kaikin puolin hyvä ja olen oivaltanut, että tätähän minä olen tottunut tekemään. Monesti tunne on ollut, kuin kotiin olisi palannut. Parasta, mikä minulle kokemuksesta jää mieleen ja kannattelee varmasti pitkälle syksyyn, on ihmisten hyväntahtoisuus ja avuliaisuus”, Sievers hymyilee.

Liina Sievers istuu keinussa vihreiden puiden alla.

Ihmisten hyväntahtoisuus ja avuliaisuus lämmitti Liina Sieversin mieltä.

Kehitysvamma-alaa ei kannata pelätä

Sieversillä itsellään on kehitysvammainen sisar, joten kehitysvammaisuus on ollut läsnä hänen elämässään jo lapsuudesta. Siksi ehkä kehitysvamma-ala olikin selkeä suunta opintojen jälkeen. Hän ymmärtää, että joillekin pelko kehitysvamma-alaa kohtaan saattaa tulla esteeksi sille, ettei edes kokeile jalkojaan sillä tiellä.

”Voi olla pelkoa siitä, saako jonkun puheesta selvää tai osaako toimia esimerkiksi apuvälineiden kanssa oikein. Ja varmasti tulee tilanteita eteen, jossa ei ymmärrä tai ei tiedä miten toimia. Mikään tuskin kuitenkaan kaatuu siihen, jos vain uskaltaa kysyä työkavereilta apua ja tarttua toimeen. Alalla tarvitseekin tietynlaista aloitekykyä ja kiinnostusta ihmisistä ja asioista”, Sievers uskoo.

Loppupeleissä työ opettaa elämästä ja siitä, mikä on arvokasta ja tärkeää. Kehitysvamma-alalla saat tasan sen, mikä pöytään lyödään.

”Missään en ole kokenut niin voimakkaita elämyksiä kuin tässä työssä, koska kaikki on aitoa – itkun purkauksista naurun remakoihin.”

 

Aiheeseen liittyvät