18.5.2021

Kommunikaatio on kaiken perusta

Moni tuttuni on kommentoinut minulle, että eivät varmasti pärjäisi kehitysvamma-alalla, koska eivät ymmärtäisi asiakkaita ja asiakkaat eivät ymmärtäisi heitä. Haluan osoittaa tämän kommentin vääräksi. Uskon, että kuka tahansa voi ymmärtää toista ihmistä, on hän sitten erityistä tukea tarvitseva henkilö tai ei. Tarvitaan vain aitoa kiinnostusta toiseen ihmiseen, joissain tapauksissa puhetta tukevia tai korvaavia kommunikaatiokeinoja sekä aikaa.

Myönnän, että minuakin kummastutti ja suorastaan pelotti ala-asteella erityisluokasta kuuluva huuto sekä ihmiset, jotka näyttivät ulkoisesti erilaisilta ja joilla käveli aikuinen jatkuvasti vierellä. Lapsuuden mielikuvat jäivät mieleeni myös pitkälle opiskeluaikaani. Ennakkoluulot murtuivat vasta ensimmäisessä harjoittelussani kehitysvamma-alalla. Nyt haluan tehdä työtä sen eteen, että ennakkoluuloja ei ehtisi edes syntymään, vaan meillä olisi kaikilla yhteinen ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Työssäni ohjaajana työllistymisen ja osallisuuden palveluissa Toimintakeskus Lyylissä koen tärkeäksi tehtäväksi tukea asiakkaiden kommunikaatiota. Kaiken toiminnan perusta on, että ymmärrämme toistemme viestejä. Olen kuullut alalla työskenteleviltä ihmisiltä kommentteja asiakkaista ’’ei se puhu’’ ja ’’ei se oikeastaan kommunikoi’’.

Ensinnäkin, puhe ei ole ainoa tapa kommunikoida. On eleet, ilmeet, katseet, äänet, kuvat ja laitteet. Toiseksi, jokainen meillä käyvä asiakas kommunikoi – omalla tavallaan.

Tärkeintä on aito kohtaaminen

Ohjaajana pääsen mukaan miettimään asiakkaalle sopivaa tapaa kommunikoida. Muistan esimerkiksi, kun olin mukana apuvälinprosessissa, jossa asiakas sai käyttöönsä sähköisen kommunikaatiokansion. Apuväline mahdollisti asiakkaalleni työskentelyn isommassa ryhmässä sekä itsenäisen kommunikaation.

Uudelle työntekijälle vieraammat kommunikaatiotavat, kuten tukiviittomat tai asiakkaiden kommunikointi eleillä voivat aluksi olla vaikeita ymmärtää. Silloin kannattaa vaan reilusti myöntää, että ei ymmärrä ja kysyä esimerkiksi asiakkaan tuntevalta ihmiseltä hänen tavastaan kommunikoida. En minäkään viisi vuotta sitten käyttänyt päivittäisessä kommunikaatiossani kuvia, tukiviittomia, selkokieltä tai pikapiirtämistä. Nykyään ne ovat arkipäivää ja yhtä normaali kommunikaation tapa kuin puhekin.

Rinnekodilla on kommunikaatioon liittyviä koulutuksia, jotka tukevat varsinkin alalla uusia työntekijöitä heti työuran alussa sekä tuovat uusia kommunikaation keinoja tutuksi jo alalla olleille. Itse olen tutustunut ja toteuttanut HYP-hetkiä viimeisen vuoden aikana, sekä oppinut useita tukiviittomia. Aina voi kehittyä!

Kun tapaat kehitysvammaisen, autismikirjon tai muun erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan, tärkein asia on aito kohtaaminen. Kiinnostus siitä, kuka toinen ihminen on ja mikä on hänen tarinansa. Tule siis uusiin tilanteisiin omana itsenäsi. Ole ihminen toiselle ihmiselle. Siihen kaikki kohtaamiset perustuvat.

Blogin kirjoittanut Henriikka Ervelius työskentelee ohjaajana Toimintakeskus Lyylissä Tampereella.

Aiheeseen liittyvät