8.7.2020

Mira ja Joppe elävät autismikirjon henkilöiden kanssa hetkessä – “Luottamus ja yhteys rakentuvat vähitellen, mutta ovat paras palkinto”

Tämä artikkeli on toteutettu Duunitorin haastattelujen pohjalta yhteistyössä Rinnekodin kanssa ja julkaistu alkujaan täällä.

Miten luottamus ja yhteys asiakkaaseen rakennetaan? Miltä tuntuu tehdä työtä koko persoonallaan? Rinnekodin ohjaajat Mira ja Joppe kertovat nyt, millaista on arki haastavasti käyttäytyvien autismikirjon asiakkaiden parissa – ja miksi työ antaa heille paljon enemmän kuin moni muu työ.

Luottamus ja yhteys rakentuvat hetki kerrallaan

Rinnekodin autismikirjon henkilöiden ohjaaja Mira Hämäläinen istuu työssään toisinaan lattialla.

Tällöin vieressä olevan asiakkaan huomio saattaa olla muualla, ja Mira haluaa suunnata hänen keskittymisensä meneillä olevaan tilanteeseen ja itseensä.

”Yhteyden löytäminen on todella mieluisa juttu. Kun sen löytää, sitä harvemmin enää kadottaa”, Mira valottaa.

Siitä tulee lämmin onnistumisen tunne ja ajatus: tämä on se juttu, jota tykkään tehdä. Asiakkaani nauttii tästä.

Mira nojaa aitaan ulkona

Miran osaamiseen kuuluvat tukiviittomat ja kuvakommunikointi. ”Kun edistyn niiden käytössä jonkun asiakkaan kanssa ja saan selville esimerkiksi puhumattoman henkilön harmituksen aiheen, se on tosi hieno juttu.”

Luottamus rakennetaan jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen alusta asti. Edistyminen on usein hidasta ja onnistumiset pieniä.

”Kun teet joka päivä jonkun tietyn henkilön kanssa töitä, jossakin vaiheessa sen vaan huomaa, että tulee hyvin toimeen hänen kanssaan. Silloin voi ehdottaa ja kokeilla uusiakin asioita”, Rinnekodin erityisohjaaja Joppe Pöyry sanoo.

Tulisiko asiakas tänään ryhmän mukana huoneeseen, johon hän ei yleensä tule? Saisiko hän pyydettyä apua kenkien jalkaan laittamiseen, tai jopa laittamaan ne itse?

”Kun asiakas, joka ei ole aiemmin osallistunut ryhmiin tulee samaan tilaan edes seuraamaan, se on jo tosi iso askel ja onnistuminen”, Joppe selittää.

Tietty huone tai tila voi aiheuttaa pelkotiloja tai ahdistusta. Menneisyydessä voi olla tapahtumia, joiden muistot laukaisevat erilaisia reaktioita.

Molemmat tietävät, että kehumalla ja kannustamalla saadaan paljon aikaan. Rinnekodissa halataan paljon ja ollaan lähellä – eletään aika pitkälti hetkessä.

”Autismikirjon asiakkaiden kanssa työskentely on erittäin rikasta. Saa soveltaa ja suunnitella, sillä se on kokonaisvaltaista asiakkaan mukaan toimimista. Jos totean aamulla, että asiakkaat ovat sillä fiiliksellä, että olisi kiva vaikka lähteä retkelle, voin suunnitella päivän niin ja saan myös työnantajalta tukea siihen”, Mira sanoo.

Vaikka struktuuri ja rutiinit ovat Miran ja Jopen mukaan turvallisia ja ne on hyvä säilyttää, välillä rajojen turvallinen rikkominen on myös erittäin suotavaa.

”Tässä työssä ei tarvitse esittää mitään”

Mira ja Joppe työskentelevät Helsingin Pasilassa sijaitsevassa Toimintakeskus Meripihkassa, jossa tarjotaan päiväaikaista toimintaa haastavasti käyttäytyville autismikirjon asiakkaille.

Asiakkaita osallistetaan yhteiskunnan normaaleihin toimiin kuten ketä tahansa muitakin. Ajetaan ratikoilla kaupungilla, käydään museossa ja harjoitellaan välipalojen ostamista kaupasta. Sen lisäksi päivätoimintaan kuuluvat monenlaiset ryhmät esimerkiksi musiikin, tarinoiden, askartelun ja leivonnan parissa.

Joppe seisoo ulkona ja hymyilee.

Jopen mielestä on tärkeää käsitellä tilanteita yhdessä työryhmän kanssa. ”Jos joku tilanne on jäänyt vaivaamaan, keskustellaan se läpi ennen töistä lähtöä.”

Päivän tunnelmat voivat Jopen mukaan vaihdella suurestikin: kun asiakkaalla on paha mieli, itketään kovaa, ja kun on hauskaa, iloon eläydytään näkyvästi koko keholla.

”Tässä työssä ei tarvitse esittää mitään. Ohjaajakin voi näyttää, että nyt on tosi hyvä päivä tai sitten vähän väsyneempi fiilis. Asiakkaat oppivat tunnetaitoja myös ohjaajan kautta”, Mira selventää.

Osa Meripihkan asiakkaista ei puhu, vaan käyttää tukiviittomia tai elekieltä. Toiset taas puhuvat hyvin paljon – Miran mukaan niin, ettei puheenvuoroa saa. Ikäjakaumaltaan asiakkaat ovat 18-60 -vuotiaita.

Kun uusi asiakas aloittaa, tutustutaan ja tehdään yksilöllinen palvelun toteuttamisen suunnitelma. Selvitetään, millainen työote toimii ja palvelee häntä parhaiten.

”Mulle tärkein tavoite asiakkaan kanssa on, että hän antaa koskea. Ottaa mua esimerkiksi kädestä tai antaa koskea käsivarteen. Monelle lähelle tuleminen on aluksi tosi vaikeaa, vaikka kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä”, Mira lisää.

Ihmismielen salat vetävät puoleensa

”Mira Mira Miiraaa!” hokee eräs naisasiakas joka aamu ennen kuin Mira tulee töihin. Kun hän astuu ovesta sisään, asiakas tulee luokse ja halaa iloisesti.

”Aamu alkaa sillä, että ihanaa kun tulit”, Mira kertoo hymyillen.

Mira muutti Keski-Suomesta Vantaalle päivätyön perässä, kun vuorotyö ei enää sopinut elämäntilanteeseen. Hän oli ehtinyt työskennellä kotihoidossa, päihde- ja mielenterveyspuolella sekä kehitysvammaisten asumispalveluissa.

Rinnekotiin vaihtaessaan Mira sai kaksi ja puoli vuotta sitten ensimmäisen kosketuksensa työhön autismikirjon henkilöiden parissa.

”Oma siskoni on kehitysvammainen, ja sitä kautta työ on ollut aina tietyllä tavalla tuttua, turvallista ja luonteelleni helppoa. Täällä voi tehdä työtä omalla persoonallaan, mikä oli suurin syy tulla tälle alalle. Olen avoin, temperamenttinen ja aika iloinen, ja kaikki tunneskaalat saavat ammatillisesti näkyä.”

Fysioterapeutiksi kouluttautunut Joppe puolestaan oli työskennellyt viisi vuotta päihde- ja mielenterveyspuolella, jonka jälkeen uudet tuulet löytyivät Rinnekodista.

Vaikka työ on välillä myös haasteellista, siinä on paljon mielenkiintoisia puolia.

”Kun lähdet rakentamaan suhdetta asiakkaaseen ja löydät oikeat keinot tehdä työtä, ihmisluonteesta paljastuu niin monia eri puolia. Se siitä tekee mielenkiintoista”, Mira kuvailee.

Joppe ja Mira kävelevät polkua pitkin vierekkäin punaisen tiilirakennuksen edessä.

Tiivis, lämminhenkinen ja välitön työyhteisö saa Jopen ja Miran viihtymään työssään.

Erityisosaaminen saa näkyä työssä

”Hyvä työyhteisö on tosi tärkeä, sillä se auttaa selviytymään myös haastavista tilanteista. Meitä on tosi erilaisilla koulutustaustoilla. Lähi- ja sairaanhoitajia, itse olen fysioterapeutti, yhdellä on myös taiteellinen koulutus ja sitten on muusikoita. Esimerkiksi askarteluryhmiä vetävät taiteellisemmat työntekijät ja soittotaitoiset musiikkiryhmiä”, Joppe kertoo.

Ohjaajille on tärkeää, että työssä saa käyttää omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. Esimerkiksi räväkkä ja puhelias Mira pääsee vetämään sellaisia ryhmiä, joissa tarvitaan eloisuutta ja ääntä.

”Saan sen fiiliksen aika äkkiä tarttumaan”, hän sanoo hymyillen.

Joppe puolestaan on vetänyt nyt puolentoista vuoden ajan suosittua ryskäryhmää, jossa puretaan vanhoja elektroniikkalaitteita. Viimeaikaisena onnistumisena on mielessä aiemmin passiivisempi asiakas, joka saatiin mukaan ryhmään. Nyt hän nauttii etenkin ruuvien lajittelemisesta.

”Minä ja asiakkaat saamme ryhmästä tosi paljon onnistumisen kokemuksia. Kun näen, että asiakas onnistuu jossakin uudessa ja on selvästi iloinen siitä, totta kai se tarttuu itseenkin”, Joppe kuvailee.

Työn haastavuus liittyy asiakkaiden haastavaan käytökseen. Jopen mukaan tilanteissa voi esimerkiksi kohdistua väkivaltaa toisiin asiakkaisiin tai työntekijöihin.

”Tilanne voi tulla äkillisesti ihan mistä tahansa, mutta yleensä sellaisten henkilöiden kohdalla tiedetään, mistä mieli voi pahoittua ja osataan ennakoida. Joidenkin asiakkaiden kanssa ollaan harjoiteltu sitä, että mennään rauhoittumaan tiettyyn tilaan. Se on auttanut paljon”, Joppe kertoo.

Joppe seisoo sinisensävyisessä huoneessa tabletti kädessään.

Joppe näyttää, miten aistihuoneita voidaan käyttää asiakkaiden kanssa.

Työssä hyödynnetään myös erilaisia aistitiloja. Esimerkiksi Meripihkasta löytyy mustavalohuone, jossa voi rentoutua ja rauhoittua. Aistitiloissa stimuloidaan tunteita ja eri aisteja esimerkiksi kuplaputkien, videoiden, äänimaailman, tuoksujen ja värien avulla.

”Yksi asiakkaamme katsoo päivän päätteeksi tablettia mustassa tilassa taksia odotellessaan. Siellä hän on tosi rauhassa paikallaan, kun muuten hän saattaa kävellä jatkuvasti ympäriinsä”, Joppe kertoo esimerkkinä.

Työssä menestyy niin räväkkä kuin rauhallinenkin

Entä miksi Mira ja Joppe haluavat työskennellä juuri haastavasti käyttäytyvien autismikirjon henkilöiden parissa?

”Voiko vastata, että on haastava itsekin? Koen, että sovitaan yhteen kuin nenä päähän”, Mira vastaa nauraen.

Joppe puolestaan on toisesta ääripäästä. ”Olen sen verran rauhallinen, että pystyn rauhoittamaan tilanteita”, hän tuumaa.

”Oikeastaan tänne sopii kuka vain, jos aidosti välittää toisen ihmisen hyvinvoinnista ja haluaa olla tukena. Vaaditaan myös pitkää pinnaa, ja vaikka itsekin olen esimerkki siitä, että sitä ei aina ole, silti pärjään. Sanoisin, että kaikentyyppiset ihmiset rohkeasti tänne vaan”, Mira innostuu.

Asiat eivät Jopen mukaan aina mene niin kuin suunnittelee, joten omaa osaamistaan täytyy oppia soveltamaan eri tilanteissa. Tarvitaan hyväksyntää ja kärsivällisyyttä. Kaikenlaisen ihmisten lokeroimisen saa unohtaa.

Oman osaamisen tueksi Rinnekoti tarjoaa paljon koulutuksia, työnohjausta ja tarvittaessa henkilökohtaista tukea. Työntekijöiden turvallisuus on Jopen ja Miran mukaan huomioitu yksiköissä hyvin.

”Mulle olisi tärkeää, että uusi työkaveri tulisi hyvällä fiiliksellä ja ennakkoluulottomasti, ei tarvitse pelätä. Meillä otetaan jokainen vastaan sellaisena kuin on, ja olen varma, että tullaan toimeen keskenämme ja jokainen oppii tämän työn”, Mira rohkaisee.

Aiheeseen liittyvät