17.6.2021

Moniaistista elämää aamusta iltaan

Aistihuoneet osana asumispalveluita ovat lisänneet kovasti suosiotaan. Mutta entäpä jos multisensorisuus ei olisikaan vain erillinen elämyksellinen tuokio vaan koko ajan arjessa mukana oleva asia? Mitä se tarkoittaisi käytännössä? Tätä me olemme Rinnekodissa pohtineet ja ryhtyneet viemään käytäntöön. Olemme oivaltaneet, että kyseessä on kokonaan uudenlainen ajattelutapa, joka vaatii totutuista toimintatavoista luopumista, mutta tuo tullessaan paljon hyvää, erityisesti asiakkaillemme.

Kehitystyö lähti liikkeelle perusarvostamme; siitä, että haluamme tuottaa asiakkaillemme mahdollisimman hyvää arkea. Sillä juuri tätä, hyvää arkea, multisensorisuus kokonaisvaltaisesti ajateltuna parhaimmillaan tuottaa.

Tällöin ei ole kyse vain yhdestä aistihuoneesta vaan monesta palikasta, joiden täytyy loksahdella paikoilleen. Esimerkiksi asuintilojen suunnittelussa se tarkoittaa, että kaikki tilat suunnitellaan moniaistillisuutta silmälläpitäen ja asiakasryhmä huomioiden. On pörrömattoa, jossa voi loikoilla. On tyynykasoja, säkkituoleja ja lattianrajaan asti jatkuvia ikkunoita, jolloin ikkunasta näkee ulos myös silloin, kun hän liikkuu ryömien tai kontaten. Rakentamisessa on ylipäätään tärkeä suosia materiaaleja ja ratkaisuja, jotka mahdollistavat asukkaille monenlaista kokemista ja tekemistä – ei esimerkiksi vain pyörätuolissa istumista – ja sen, että he pääsevät paremmin liikkumaan myös itsekseen.

Huomio ympäristön mahdollisuuksiin

Kokonaisvaltainen multisensorisuus ei kuitenkaan toteudu pelkästään seinien tai entistä viihtyisämpien tilojen avulla – myös henkilökunnan asenne ratkaisee. Jos kehitysvammainen tarvitsee apua liikkumiseen, on henkilökunnasta kiinni, mahdollistetaanko pörrömatolla loikoilu hänelle. Siksi uusi ajattelutapa vaatii myös työntekijöiden ohjaamista ja valmentamista, jotta he osaavat toimia uudella tavalla ja huomioida missä kaikessa multisensorisuutta voi toteuttaa. Täytyy uskaltaa luopua tutuiksi tulleista toimintatavoista.

”Tänään sataa, mutta mitäpä jos käytäisiin silti ulkoilemassa. Ehkä sinä pidät sateesta.”

”Haluaisitko tänään juoda päiväkahvit pihakeinussa?”

”Tykkäätkö porkkanasta enemmän paloina vai raasteena?”

On tärkeää tarjota tilaisuuksia uusiin kokemuksiin, sillä usein mieluinen asia voi olla sellainen, mitä ei ole ollut elämässä aiemmin. Mitä enemmän kokeillaan, sitä paremmin kehitysvammainen ihminen tietää, mistä hän tykkää ja mistä ei.

Kokeilujen kautta multisensorinen työote mahdollistaa myös yhteisen ymmärryksen löytymisen ja auttaa saavuttamaan aiempaa paremman kommunikaation. Meillä Rinnekodissa on monipuolisen tekemisen kautta jo päästy siihen, että asiakas tekee valintoja asioista, joita on yhdessä kokeiltu. Jos kokeiluja ei tehdä ja kartuteta erilaisia kokemuksia, on mahdotonta valita erilaisten vaihtoehtojen väliltä.

Parhaimmillaan multisensorisuus siis lisää ratkaisevasti kehitysvammaisen ihmisen osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Tekemään valintoja ja elämään paremmin itsensä näköistä elämää.

Kun kaikki palikat – vuorovaikutus, osallisuus, itsemääräämisoikeus, sisustusratkaisut, työntekijöiden kyky heittäytyä ja kokeilla uutta – loksahtavat paikalleen, voidaan sanoa, että asiat toimivat.

Me Rinnekodilla uskomme, että tämä on tulevaisuuden asumista; tila, jota kaikissa asumispalveluissa pitäisi tavoitella.  Haastammekin kaikki asumispalveluissa työskentelevät miettimään, kuinka hyvin teillä on jo huomioita näitä asioita omassa arjessa. Mitä uutta teillä on kokeiltu?

 

Blogin ovat kirjoittaneet Rinnekodin asumisen tuen palveluista palvelualuejohtajat Taru Salmi ja Taru Åkerfelt sekä palveluasiantuntija Johanna Siitonen

 

 

Aiheeseen liittyvät