1.2.2021

Muutos, joka kehitti meitä kaikkia

Valtioneuvoston asettama määräaika laitospurulle oli vuoden 2020 loppuun mennessä. Muutos on herättänyt monenlaisia tunteita niin meissä ammattilaisissa, omaisissa kuin omaan itsenäisempään elämään totuttelevissa henkilöissäkin. Onnistumiseen on tarvittu yhteistyötä ja erityisesti asiakkaan tahtiin etenemistä. Muutos ei ainakaan meidän asiakkaidemme kohdalla ole tapahtunut yhdessä yössä, vaan laitosmaisten toimintatapojen purkamista ja valmentautumista uuteen on tehty suunnitelmallisesti. Tämän kirjoituksen myötä haluamme summata miten pitkäaikainen laitospurku onnistui meillä ja mitä hyviä käytänteitä siitä jäi hyödynnettäväksi muihinkin elämän muutoksiin.

 

Pitkäaikainen laitoshoito tarkoitti sitä, että asiakkaan kaikki hyvään elämään katsotut palvelut tuotettiin pakettina, johon kuului asunto, ravitsemus, terveydenhoito, tarpeelliset kuntouttavat elementit, apuvälineet, päivätoiminta ja vapaa-aika. Viimeisimpänä laitoshoidossa ovat olleet erityisen vahvaa tukea tarvitsevat kehitysvammaiset ja autismikirjon henkilöt, osalla heistä jopa koko tähänastisen elämänsä ajan. Useilla heistä on ollut yrityksiä siirtyä jo aiemmin avohuoltoon, mutta ratkaisut eivät ole aiemmin kantaneet. Pitkäaikainen laitoshoito on oman aikansa palvelu, joka on palvellut asiakkaita ja tarjonnut tukea, kun sitä ei ole muilla keinoin saatu aikaiseksi. Tämä aika on nyt päättynyt, mutta emme halua leimata mennyttä aikaa yksiselitteisesti huonoksi. Nyt on tullut aika katsoa eteenpäin nykyaikaisin palveluratkaisuin ja opetella yhdessä uusia tapoja lisätä hyvää elämänlaatua.

Asiakkaan tunteminen mahdollistaa onnistumisen

Asiakkaan tuntevalla henkilökunnalla on ollut erityisen tärkeä rooli, sillä jokainen asiakas on tarvinnut yksilöllisen suunnitelman. Henkilökunta on tutustunut asiakkaisiin ja heidän arkeensa jo ennen muuttoa. Asiakkaan tunteminen mahdollistaa asioiden oikean ajoituksen, erilaisten haasteiden ja mahdollisuuksien tunnistamisen sekä asioiden oikeanlaisen sanoittamisen.

Laitoshoidon asiakkaalle tuetussa asumispalvelussa moni asia on uutta ja ihmeellistä, kuten oma vessa, suihku, jääkaappi, avain omaan oveen ja oman asunnon rauha. Laitoshoidon pakettiin kuului myös päiväaikainen toiminta, joten jokaisen asiakkaan yksilölliset polut päiväaikaiseen toimintaan oli myös suunniteltava uudelleen. Asiakkaille tämä on mahdollistanut uudenlaista tavoitteellista toimintaa päiviin ja uusia ihmisiä elämän piiriin. Toisaalta muutto uuteen ympäristöön mahdollistaa myös asiakkaan tarvitsemien rakenteellisten erityisratkaisuiden huomioinnin ennakoivasti ja tukee myös oivaltamaan uusia toimintatapoja.

Arkeen tulevat muutokset tehtiin sosiaalisiksi tarinoiksi ja niitä on käyty läpi asiakkaan kanssa palasina ja kertaillen. Asiakaskohtaisesti on tehty niin tutustumisreissuja uuden kodin ympäristöön ja seurailtu rakennustöiden edistymistä. Arkeen liittyviä uusia asioita on käyty läpi ja harjoiteltu yhdessä. Kun kaikki palvelut eivät enää tule asiakkaan luokse, on harjoiteltu myös yhdessä niiden äärelle pääsemistä. Asiakkaiden muuttaessa hyödynnettiin myös heidät tuntevaa henkilökuntaamme, jotka saattoivat asiakkaat uuteen kotiin ja perehdyttivät uutta henkilökuntaa.

Muutos ja asioihin vaikuttaminen sekä erityisesti asiakaslähtöinen muutoksen toteuttaminen on motivoinut henkilökuntaamme. Lakkautettavissa laitoshoidon yksiköissä työskentelevä henkilökunta on voinut omien toiveidensa mukaisesti siirtyä asiakkaiden mukana uuteen kotiin. Tällä tavoin turvataan myös asiakkaiden arkea, kun mukana siirtyy tuttuja ihmisiä. Muutos on mahdollistanut myös ammatillisen kasvun ja poistulon tutuksi tulleista käytänteistä, sekä uuden opettelun.

 

Kirjoittajat Mirikle Nousiainen ja Veli-Pekka Karri toimivat asumisen tuen palveluissa palvelualuejohtajina. Heillä on ollut keskeinen rooli pitkäaikaisen laitoshoidon purun toteuttamisen johtamisessa.

 

 

 

Aiheeseen liittyvät