4.10.2022

Nyt on aika kohdata (myös omat asenteet)!

Tällä viikolla vietetään puhevammaisten viikkoa. Suomessa on puhevammaisia henkilöitä noin 65 000. Edelleen puhevammaiset ihmiset joutuvat kohtaamaan syrjintää, he eivät pysty päättämään tarpeeksi omasta elämästään ja joutuvat muutenkin kamppailemaan arkensa kanssa toisinaan kohtuuttoman paljon. Siksi minä haluankin nyt haastaa sinut kohtaamaan omat asenteesi puhevammaisia ihmisiä kohtaan.

Kuullessani tämän vuoden puhevammaisten viikon teeman ”Nyt on aika kohdata!” oletin sen heti liittyvän koronan jälkeiseen aikaan ja kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin viimeisten etävuosien jälkeen. Minut se sai kuitenkin pohtimaan ihmisten asenteita ja niiden asenteiden kohtaamista, joita meillä edelleen on valitettavan paljon puhevammaisia ihmisiä kohtaan vallalla.

Kirjoittaja Miia Seppänen toimii kommunikaation ja vuorovaikutuksen asiantuntijana Rinnekodissa ja lisäksi myös ohjaajana lapsi- ja perhepalveluissa.

Jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä

Silloin kun ihminen ei pysty itse selkeästi tuottamaan puheella omaa haluaan ja tahtoaan on hän aina haastavammassa asemassa kuin ihminen, joka sujuvasti kertoo muille haluistaan ja tarpeistaan. Puhevammaisten ihmisten erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointitapoja ei aina osata, mutta valitettavan usein ei myöskään haluta edes yrittää käyttää. Liian helposti, varsinkin kiireessä, ohitamme puhevammaisten henkilöiden pyynnöt ja aloitteet, koska asian selvittäminen voi viedä enemmän aikaa ilman selkeää puhetta. Jokainen kuitenkin varmasti sen ymmärtää, että tämä toimintatapa ei ole oikea eikä se ole millään tavalla kohtuullinen tai inhimillinen. Jokaisella meistä on oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä mahdollisimman paljon ja siihen meidän tulee tukea niitä ihmisiä, joille näistä kertominen tuottaa erityistä haastetta.

Silloin kun toimimme puhevammaisten ihmisten kanssa, saatamme toisinaan pitää heitä jopa kyvyttöminä päättämään omasta elämästään, koska he eivät välttämättä ilman erityistä huomiointia ja apuvälineitä pysty kertomaan ajatuksiaan oman elämänsä toteuttamisen suhteen. Se, ettei ajatuksiaan pysty ilman apua kertomaan, ei tarkoita sitä, etteikö niitä kuitenkin olisi ja etteikö niitä tulisi mahdollisimman paljon kunnioittaa.

Mielipiteellä on väliä

Kukaan meistä ei haluaisi joutua tilanteeseen, jossa puhekyky olisi yllättäen kadonnut ja kukaan ei koettaisi selvittää mitä aidosti haluat juuri sillä hetkellä tai yleisesti omassa elämässäsi. Kukaan ei halua, että joku toinen päättää omasta puolestaan, milloin mennään ulos, mitä syödään, kenen kanssa vietetään aikaa tai mitä tehdään. Haluamme että voimme kertoa, että en tänään halua kylmyyden takia ulos, että en yksinkertaisesti pysty nielemään inhoamaani maksalaatikkoa, että haluan olla nyt vain omassa rauhassani ja omassa kodissani yksin hetken aikaa.

Miten usein me muut päätämme, tiedämme ja olemme mielestämme oikeassa puhevammaisen elämän suhteen? Heidän ainutkertaisen elämänsä suhteen ja vain siksi, että emme jaksa, halua tai osaa selvittää heidän mielipidettään.

Omat asenteet puntariin

Nyt laitankin sinut pohtimaan, miten suhtaudut henkilöön, joka ei pysty tuottamaan puhetta kunnolla. Oletko liian holhoava? Päätätkö asioita hänen puolestaan yrittämättä saada selville hänen aitoa haluaan? Jätätkö asian selvittämisen kesken, jos et ymmärrä? Koetatko kaivaa kaikki kivet ja kannot olemuskielestä kuvien käyttöön? Kunnioitatko ilmaisutapana henkilön selkeästi torjuvaa elettä, koska sinun mielestäsi henkilön pitäisi tehdä jokin asia? Jos tähän mennessä et ole vielä tehnyt aidosti tätä pohdintaa itsesi kanssa niin nyt viimeistään on sen aika. Asetutaan hetkeksi itse siihen asemaan, jossa emme itse tulisi ymmärretyksi ja joku muu tekisi jatkuvasti niin isompia kuin pieniäkin arkisia päätöksiä meidän puolestamme vain siksi, että kukaan ei edes yrittäisi selvittää meidän omia halujamme.

Tästä eteenpäin, aina kun kohtaamme puhevammaisen ihmisen, muistetaan samalla kohdata omat asenteemme ja pitää ne inhimillisinä sekä tasavertaisina.

Aiheeseen liittyvät