6.6.2022

Opiskelijan positiiviset kokemukset harjoittelusta tekevät hänestä tulevaisuuden työntekijän

Terveysalla työvoiman saatavuus on iso yhteiskunnallinen ongelma ja suuri osa alan työnantajista kärsii rekrytointivaikeuksista. Myös tulevaisuudessa hoitoalan työvoimasta ennakoidaan olevan merkittävä pula, sillä alan vetovoima on laskenut ja henkilöstön tulevat eläköitymiset sekä hoitajamitoitusvaatimusten kiristyminen lisäävät työvoiman tarvetta. Alan opiskelijoista tulisikin pitää hyvää huolta, jotta saamme heidät pysymään alalla. Hoitoalan opiskelijoiden harjoittelukokemukset ovat selvässä yhteydessä siihen, mihin työpaikkaan opiskelijat haluavat palata töihin harjoittelupaikkaan.

Osa opiskelijoista kokee epävarmuuden tunteita aloittaessaan harjoittelun uudessa paikassa, jonka vuoksi hyvällä vastaanotolla on opiskelijalle iso merkitys. Epäonnistumisen ja itsensä nolaamisen pelko, sekä se ettei luota vielä itseensä tai ammatilliseen osaamiseensa tarpeeksi, voi olla opiskelijan mielessä. Hän saattaa pohtia: ”Olenko tarpeeksi hyvä?” tai ”Mitäköhän asiakkaat ja työntekijät ajattelevat minusta ja osaamisestani?”

Laurea-ammattikorkeakoulun loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijat tunnistivat harjoitteluprosessiin liittyviä haasteita sekä ideoivat palvelumuotoilun menetelmin käytännöllisiä ja konkreettisia ehdotuksia, joilla harjoittelukokemusta voitaisiin parantaa. Rinnekoti toimi työelämäkumppanina opiskelijoiden projektissa. Taustatutkimukseen perustuen opiskelijat ideoivat viisi erilaista ratkaisua, jotka esitellään seuraavaksi.

Opiskelijan oppimista tukevien työvuorojen laatiminen

Ideoitu ratkaisu kohdistuu työvuorojen suunnitteluun etukäteen yhdessä opiskelijan ja harjoittelupaikan kanssa kyselylomakkeen avulla. Työvuorolistaan merkittäisiin erikseen ensimmäisen viikon opiskelijan perehdytysjakso. Jos ohjaajat ovat poissa, he nimeäisivät opiskelijalle toisen ohjaajan jo työvuoroja laadittaessa. Tällöin opiskelijalle tulisi luottavaisempi ja turvallisempi olo. Ohjaajien olisi helpompi antaa laadukasta palautetta, koska ovat nähneet opiskelijan kehityksen yhteisissä työvuoroissa.

Ohjauskoulutus sairaanhoitajaopintojen aikana

Opiskelijat ideoivat ohjauskoulutuksen, joka otettaisiin pakolliseksi osaksi sairaanhoitajan yhteisiä opintoja jo opiskeluaikana. Ohjauskoulutuksen hyötynä olisi se, että osaaminen ohjaukseen lisääntyisi ja siitä tulisi tasalaatuisempaa. Opiskelijoiden työharjoittelukokemukset parantuisivat osaavien ohjaajien myötä. Työpaikat hyötyisivät ratkaisusta, sillä vastavalmistuneetkin hoitajat osaisivat ohjata opiskelijoita.

Harjoittelupaikkojen vaihto varausjärjestelmässä

Opiskelijat ideoivat ratkaisun, jossa opiskelijoilla olisi mahdollisuus vaihtaa keskenään jo varattuja harjoittelupaikkoja. Tämä voisi olla esimerkiksi oma fooruminsa varausjärjestelmässä. Hyötyjinä olisivat opiskelijat, jotka saavat paikan josta ovat aidosti kiinnostuneita sopivana ajankohtana, mikä lisää heidän harjoittelumotivaatiotaan. Opiskelijoiden lisääntynyt motivaatio puolestaan helpottaisi työpaikkaohjaajan työtä.

Tunne opiskelijasi -perehdytysmalli

Kattavalla alkuperehdytyksellä opiskelija tuntee olevansa heti osa työyhteisöä. Uudessa perehdytysmallissa ohjaajalle varattaisiin työvuoroihin neljä tuntia opiskelijan perehdytykseen. Tällöin hän ei olisi käytettävissä
kentällä työvoimana. Ohjaaja ja opiskelija keskustelisivat opiskelijan aiemmasta osaamisesta ja taitotasosta. Rauhassa käydyn keskustelun ja testauksen pohjalta voitaisiin heti alkuun luoda opiskelijan harjoittelutavoitteet sekä miettiä harjoittelun tarkempaa kulkua.

Sairaanhoitajien harjoitteluiden arviointiuudistus

Ratkaisuksi ideoitiin valmiit arviointikeskustelurakenteet, joita voitaisiin hyödyntää myös opiskelijan ja ohjaajan välisessä arvioinnissa. Tämä tekisi arvioinneista yhdenvertaisempia ja vähentäisi opettajakohtaisia eroja arvioinneissa. Arviointikeskustelurakenteet voisivat ennemminkin keskittyä opiskelijan vahvuuksiin sekä kokemukseen harjoittelusta kuin suorituskykyyn. Opiskelijan näkökulmasta on merkittävää, että arviointi on oppimista edistävää ja siitä tulisi jäädä kaikille ”hyvä tuntemus ja kokemus”.

Lopuksi

Suuri osa opiskelijoiden harjoittelukokemuksista on hyviä kokemuksia, mutta joukkoon mahtuu myös ikävämpiä kokemuksia. Toiveenamme on, että voisimme jatkaa opiskelijoiden harjoittelukokemusten kehittämistä yhdessä työelämän kanssa, yhteiskehittämisen menetelmin. Onnistuneessa harjoittelunohjauksessa kaikilla on tärkeä rooli: harjoittelupaikalla, koululla ja opiskelijalla itsellään. Aika pienillä käytännön toimenpiteillä on mahdollisuus vaikuttaa opiskelijan harjoittelukokemukseen.

 

Kirjoittaja Milla Ylitalo (sh, TtM, perhepsykoterapeutti) toimii lehtorina terveysalan Laurea-ammattikorkeakoulussa ja on aiemmin työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana sekä erilaisissa sote-alan projekteissa.

Aiheeseen liittyvät