29.1.2020

Osallistuminen oman elämän päätöksentekoon on ihmisoikeus

Näin alkuvuodesta tulee ajankohtaiseksi valmistautua omaan kehitys- ja tavoitekeskusteluun. Arvioida omaa työsuoritusta ja pohtia omaa osaamistaan. Missä olen hyvä ja missä haluan vielä kehittyä? Se tuntuu alkuun hankalalta, mutta kun pääsee vauhtiin, niin ajatukset juoksevat vinhaa vauhtia pään sisällä.

Onnea on kollegat, joiden kanssa voi reflektoida omia ajatuksia. Palautetta voi pyytää omalta tiimiltä ja asiakkaita, jotta saa näkökulmaa omille pohdinnoille. Lisäksi tukea saa omalta esihenkilöltä, joka tarkastelee asiaa taas hieman eri näkökulmasta. Häneltä saa myös vinkkejä siihen, mitä keinoja voisi hyödyntää matkalla kohti omia tavoitteita. Hän kenties myös haastaa pohtimaan ja siirtymään pois omalta mukavuus alueelta, jota kautta tarjoutuu uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia laajentaa omaa osaamistaan. Antoisinta prosessissa on mielestäni se, kun oppii itsestään uusia asioita, kun tarkastelee omaa toimintaa muiden kautta.

Henkilökohtaisten tavoitteiden suunnitteleminen ja oman toiminnan tarkastelu on aina hieman jännää, vaikka se ei olekaan varsinaisesti uutta. Ensimmäisiä henkilökohtaisia suunnitelmia lienee varhaiskasvatussuunnitelma, jossa pohditaan henkilön vahvuuksia ja osaamistavoitteita. Läpi kouluvuosien ja aikuisopintojenkin jatkuvat nämä henkilökohtaiset kehittymissuunnitelmat. Niitä tehdään myös työelämässä ja elämän myöhemmässä vaiheessa. Yhteistä näille suunnitelmille on se, että halutaan kuulla henkilön mielipide, tukea olemassa olevia vahvuuksia ja pohtia keinoja, joilla voidaan auttaa häntä tavoittelemaan hänen itse asettamiaan tavoitteita. Keskustelua käydään henkilön äidinkielellä tai hänelle ominaiseen tapaan kommunikoida. Toisinaan pohdintaan voidaan osallistaa myös henkilön valitsema lähihenkilö, jolla on tietoa henkilön omista toiveista.

Mieleen tuleekin, että miten kehitysvammaisille henkilöille tehtävä itsemääräämisoikeuden tukemissuunnitelma eroaakin näistä elämälle tyypillisistä suunnitelmista? Sen pääasiallinen tarkoitus on pohtia keinoja, joilla henkilön itsemääräämisoikeutta tuetaan ja keinoja, joiden avulla hän voisi tavoitella omia unelmiaan ja omannäköistään hyvää elämää. Siinä kuullaan henkilön omat toiveet ja toimintatavat tilanteissa, joissa hän tukea tarvitsee. Henkilölle tuodaan tietoa, jotta hän voi tehdä valintoja. Hänen luokseen tuodaan uusia kokemuksia, jos hän ei itse niiden äärelle pääse. Hänelle annetaan uusia vaihtoehtoja, tuttujen asioiden lisäksi. Kuljetaan rinnalla, kun hän kokeilee uusia asioita ja tehdään positiivista riskien arviointia. Hän saa tukea omaan henkilökohtaiseen suunnitelmaansa ja sen toteuttamiseen sen verran, kun hän sitä tarvitsee. Suunnitelmasta voi toki poiketa, sitä voi muuttaa tai tehdä kokonaan uudestaan. Ja sekin on ok.

Omiin ammatillisen opettajan opintoihin liittyvässä henkilökohtaisen kehittymisen suunnitelmassa on kysymys: Mitä sana osallistuus merkitsee sinulle? Vastaukseni tiivistettynä kuuluu näin: Osallisuus ja osallistaminen oman elämän päätöksentekoon on ihmisoikeus. Tarjotaan siis samat oikeudet kaikille ja ollaan tukena niille, jotka tarvitsevat sitä, oman äänensä kuuluviin saamiseksi ja päätöksenteon tueksi.

Kirjoittaja Mirikle Nousiainen toimii palvelualuejohtajana asumisen tuen palveluissa.

Aiheeseen liittyvät