21.2.2022

Päiväaikainen toiminta on lakisääteinen oikeus – ei mahdollinen säästökohde

Kehitysvammaisilla henkilöillä on lakisääteinen oikeus päiväaikaiseen toimintaan viitenä päivänä viikossa. Monessa kunnassa kehitysvammaisia henkilöitä asetetaan kuitenkin eriarvoiseen asemaan ja he saavat päätöksen päivätoiminnasta esimerkiksi vain kolmeen tai neljään päivään viikossa. Rinnekotin työllistymisen ja osallisuuden palvelujen johtaja Anna Eskola pohtii ratkaisuja blogissaan.

Anna Eskola seisoo turkoosin seinän edustalla.

Palvelua tulisi järjestää ja hankkia valtakunnallisten Osallisuutta ja työllistymistä edistävän toiminnan laatukriteerien mukaisesti, sanoo Anna Eskola Rinnekodista.

Kehitysvammaisilla henkilöillä on Suomessa lakisääteinen oikeus päiväaikaiseen toimintaan. Ensisijaisesti kehitysvammaiselle henkilölle tulee järjestää sosiaalihuoltolain mukaista työtoimintaa, mutta jos hän ei siihen pysty, on hän oikeutettu päivätoimintaan. Järjestämisvastuu työ- ja päivätoiminnasta on kunnalla, jotka voivat tuottaa palvelun itse tai hankkia sen palveluntuottajilta, kuten Rinnekodilta.

Lain mukaan päivätoimintaa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että vaikeavammainen henkilö voi osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy. Parhaillaan lausuntopyynnöillä on uusi vammaispalvelulaki. Siinäkin on auki kirjattuna toimintapäivien määrä: Tarvittaessa on turvattava mahdollisuus osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa.

Yksilöllinen tarpeen määrittely ei aina toteudu

Järjestämisvelvollisuudesta huolimatta kunnissa tehdään lainhengestä poikkeavia, kehitysvammaisten henkilöiden näkökulmasta eriarvoisia päätöksiä.

Laissa puhutaan yksilöllisen tarpeen määrityksestä, jonka tulisi ohjata päätöksen tekoa. Silti kunnassa saattaa olla käytäntö, että kaikilla kehitysvammaisille henkilöillä on viikoittain niin sanottu kotipäivä. Joissakin kunnissa päivätoiminta on kilpailutettu osaksi asumisen palveluja. Tyypillistä on myös, että palveluita kilpailutetaan, asiakkaat tutustuvat eri palveluntuottajien palveluihin, mutta heitä ei kuulla toimintayksikön valinnassa.

Todettakoon kuitenkin, että suurimmassa osassa kuntia asiakkaiden päiväaikainen toiminta on järjestetty hyvin. Asiakkaan palveluntarve arvioidaan yksilöllisesti ja palvelu suunnitellaan sen mukaan.

Asiakkaan yksilölliset polut vähentävät kustannuksia

Kun päiväaikainen toiminta on tavoitteellista ja tavoitteet ovat yksilöllisiä, jokaisella asiakkaalla on polku, jota seurata. Askeleet polulla voivat kehitysvammaisella henkilöllä olla pieniä, mutta ne ovat yksilöllisiä – ja ne ovat eteenpäin. Harjoittelun myötä tuen ja ohjauksen tarve vähenee.

Yksilöllisesti suunniteltu ja toteutettu työ- ja päivätoiminta tukee kuntoutusta. Kuntoutuksen edistyminen vähentää tuen tarvetta. Tuentarpeen väheneminen taas pienentää palvelun hintaa, mistä tulee kunnalle säästöä.

Toisinaan kunnassa ei tehdä kehitysvammaiselle henkilölle yksilöllistä palvelutarpeen arviointia eikä pysähdytä kuuntelemaan asiakkaan toiveita, tarpeita ja mielenkiinnonkohteita, vaan yksipuolisesti määritellään päiväaikaisen toiminnan yksikkö ja palvelun kesto. Jos asiakkaalle myönnetään päiväaikaista toimintaa vaikkapa kolme päivää, viikkoon jää kaksi päivää, jolloin ei tapahdu mitään. Pahimmillaan tylsät kotipäivät hidastavat polulla etenemistä ja haastavat toimintakyvyn ylläpitoa. Ja ovat vain kovin tylsiä.

Viranomaispäätökset työ- ja päivätoiminnasta ovat valituskelpoisia.  Valitettavasti kehitysvammaiset henkilöt tai heidän läheisensä eivät päätöksistä tiedä tai osaa valittaa. Urani aikana en muista, että kukaan olisi maininnut tehneensä valituksen päätöksestään.

Lakisääteiset palvelut taattava kaikille – Mitä tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Kehitysvammaisille henkilöille tulisi myöntää se, mikä heille lain mukaan on oikeus. Kehitysvammaisen elinpiiri on muutenkin tyypillisesti pienempi kuin muilla, ja jos päiväaikaista toimintaa on harvemmin, heidän elinpiirinsä kapenee entisestään.

Palvelua tulisi järjestää ja hankkia valtakunnallisten Osallisuutta ja työllistymistä edistävän toiminnan laatukriteerien mukaisesti. Jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä tulisi olla yhdenvertainen oikeus näihin palveluihin, asuinkunnasta riippumatta.

Uudesta vammaispalvelulaista on lausuntokierros menossa. Esityksen päätavoitteena on toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä tukea vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä elämää. Edelleen esityksen tavoitteena vammaisten henkilöiden keskinäisen yhdenvertaisuuden ja yhtäläisten oikeuksien edistäminen vamman laadusta ja henkilön asuinpaikasta riippumatta. Tavoitteena on myös vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistäminen suhteessa vammattomiin henkilöihin, jotta vammaisten henkilöiden oikeus osallistua ja tehdä samanlaisia valintoja kuin muut, toteutuisi nykyistä paremmin.

Toivon kovasti, että uuden lain myötä asetetut tavoitteet toteutuvat!

 

Kirjoittaja Anna Eskola toimii Rinnekodissa työllistymistä ja osallisuutta edistävien palvelujen johtajana.

 

Aiheeseen liittyvät