27.10.2022

Suljetussa kopissa elänyt autistinen Eemi Peltonen sai Rinnekodin Viljalassa uuden elämän

Entisessä asumisyksikössään Eemi joutui asumaan suljetussa huoneessa, jossa oli vain patja lattialla. Viljalassa hän on päässyt kokemaan omannäköistä elämää pieni askel kerrallaan. Kesäinen uinti- ja saunaretki oli kohokohta ja suuri onnistuminen niin Eemille ja hänen perheelleen kuin Viljalan työntekijöillekin.

Eemi isänsä kanssa. Kuva kotialbumista.

Kun Eemi Peltonen oli parivuotias, hänen äitinsä alkoi epäillä, että kaikki ei ole kunnossa. Poika oppi sanoja, mutta ne jäivät pois. Lapsuusiän autismi todettiin, kun Eemi oli 3-vuotias.

– Muistan erään neuvolalääkärin hymyilleen ja kirjoittaneen neuvolakorttiin: “tämä lapsi tulee niin hyviin kontaktiin, että tämän asian kanssa teillä ei ainakaan tule mitään ongelmia”, Petra Peltonen muistelee nyt, melkein parikymmentä vuotta myöhemmin.

Mutta ongelmia tuli.

– Eemin suurin haaste on hallitsematon käytös, joka alkoi jo pienenä. Hän saattoi lyödä päätä lattiaan ja purra. Kun voimat kasvoivat, ongelma paheni, ja Eemi alkoi olla vaaraksi pienemmille sisaruksilleen. Eemi ei puhunut, mutta tulkitsin hänestä, että hän ei voi käytökselleen mitään ja kärsii itsekin valtavasti siitä, että vahingoittaa muita, Petra Peltonen kertoo.

Eemi alkoi käydä Rinnekodissa tilapäishoidossa. Pikkuhiljaa jaksot pitenivät, ja 10-vuotiaana Eemi pääsi muuttamaan Rinnekodin asumisyksikköön pysyvästi. Sieltä Eemi muutti vuonna 2018 toisen palveluntarjoajan yksikköön, jossa ei kuitenkaan ollut riittävästi osaamista autismikirjon ihmisten kanssa toimimiseen. Rinnekodilla ei ollut silloin Eemille sopivassa yksikössä paikkaa, ja ajateltiin, että jakso toisella palveluntarjoajalla toisi apua muun muassa kommunikoinnin haasteisiin. Jaksolle laadittiin ylevät tavoitteet, joiden saavuttamiseksi ei lupauksista huolimatta ollut tarjolla toimivia keinoja.

– Se oli ihan hirveä paikka. Eemi oli siellä koko ajan teljettynä omaan huoneeseensa. Häntä pelättiin eikä hän päässyt välillä viikkoihin ulos. Huoneessa oli patja lattialla eikä juuri muuta. Jouduimme tappelemaan vuoden, että saimme Eemin huoneeseen edes television, Petra muistelee.

Eristyksessä Eemin käytös muuttui.

– Eemi oli tosi apaattinen, makasi vain patjalla ja piti kättä kasvojen edessä. Ei kukaan kestä sellaista suljetussa huoneessa pitämistä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Muistan, että Eemin huoneen seinällä oli vihreä kello ilman viisareita, jonka pysähtyneisyyden symboliikka karmi minua.

Vahvan tuen yksikkö Viljala tarjoaa ympärivuorokautista autettua asumista

Suomessa on vain vähän vahvan tuen yksiköitä, ja kun Rinnekodin Viljala avautui marraskuussa 2020, Petra Peltonen tiesi haluavansa Eemin sinne. Paikkaa ei ollut helppoa saada, mutta kun se varmistui, äiti ja poika riemuitsivat.

– Kun muutto Viljalaan koitti, Eemi nauroi koko taksimatkan. Se oli aitoa iloa ja onnea, Peltonen muistelee puolen vuoden takaista käänteen tekevää muuttoa.

Viljala on Espoon Järvenperässä sijaitseva vahvan tuen asumisyksikkö, joka tarjoaa ympärivuorokautista autettua asumista nuorille aikuisille kehitysvammaisille ja autismikirjon ihmisille, joilla on paljon haastavaa käytöstä. Tällä hetkellä asukkaita on 13. He ovat suurimmaksi osaksi puhumattomia ja muuttaneet laitosympäristöstä Viljalan kodinomaiseen yksikköön.

Viljalassakaan Eemin alku ei ollut helppo. Joillakin työntekijöillä oli ennakkoluuloja, sillä he olivat kuulleet huhuja Eemin hurjasta menneisyydestä. Jotkut kieltäytyivät työskentelemästä Eemin kanssa.

– Eemillä on raju tausta, ja monet työntekijät ajattelevat, että hän on edelleen samanlainen kuin silloin ennen, Liisa Vuokila kertoo.

Mutta Viljalassa Eemi on päässyt elämään omannäköistä elämää, ja monella osa-alueella on tapahtunut huomattavaa edistystä.

– Kun Eemi muutti tänne, annoimme työntekijöille tilaa ja aikaa tutustua Eemiin uudelleen.

Moni on sanonut, että Eemi ei ole enää se sama. Meillä ei ole enää yhtään työntekijää, joka ei haluaisi Eemin kanssa työskennellä, Vuokila iloitsee ja jatkaa innostuen:

– Me tykätään Eemistä täällä ihan hirveästi! Hän on antanut meille onnistumisia ja vienyt toimintaa täällä eteenpäin. Viljalassa on haastavia asukkaita, mutta se mitä täällä on onnistuttu tekemään asukkaiden hyvinvoinnin eteen ja miten monella tapaa on onnistuttu, se myös palkitsee.

Eemi happihyppelyllä tupareidensa lomassa VIljalassa. Kuva kotialbumista.

Räätälöityjen palvelujen avulla elämänpiiri laajenee

Eemi on asunut Viljalassa nyt puolisen vuotta. Asuminen ja palvelut on räätälöity hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Eemi asuu päätyhuoneistossa, jossa on erikseen makuuhuone ja oleskelutila. Hän pääsee ulos joka päivä, ja tavoitteena on laajentaa Eemin elämänpiiriä pieni askel kerrallaan.

Aluksi Eemi ulkoili aidatulla alueella, mutta nyt hän on päässyt jo pihan puolelle samaan aikaan muiden asukkaiden kanssa. Parhaillaan suunnitteilla on metsälenkki.

– Eemillä on oma ohjaustiimi, joka suunnittelee yhdessä mitä Eemin kanssa tehdään ja millaisia muutoksia hänen arjessaan toteutetaan. Turvallisuussyistä Eemin kanssa työskentelee aina kolme työntekijää, ja tällä tavoin onnistumisia on päästy tekemään ja kokemaan, Liisa Vuokila kertoo.

Yksi suuri onnistuminen ja kesän ehdoton kohokohta oli retki Rinnekodin ulkoilualueelle Majalammelle, jossa Eemi pääsi uimaan, saunaan ja paistamaan makkaraa.

– Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka iso juttu se Majalammen-retki oli niin minulle kuin Eemillekin. Toivon, että työntekijät ymmärtävät itsekin, kuinka merkityksellistä työtä he tekevät. Että tällainen uintireissu voi jonkun elämässä olla kaikkein tärkeintä! Petra Peltonen ylistää.

Myös Liisa Vuokila kehuu Viljalan henkilöstöä, joka koostuu tällä hetkellä noin paristakymmenestä sairaanhoitajasta, lähihoitajasta ja sosionomista. Yksikössä työskennellään tiimeissä, ja samoin kuin asukkaat on jaettu eri siipiin, myös jokaisella työntekijällä on oma siipi. Aamuvuoroissa on viisi ohjaajaa, iltavuoroissa melkein tuplasti. Viikonloppuisin henkilökuntaa on paikalla vähän vähemmän, sillä osa asukkaista lähtee vanhempien luokse viikonlopunviettoon.

– Meillä on täällä hyvä porukka. Pyritään nauramaan paljon ja tekemään arjesta kevyempää. Työ on välillä työ hyvinkin raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin, joten hyvä ilmapiiri on tärkeä.

Jokaisen asukkaan arki on Viljalassa oman näköistä, ja työntekijät pyrkivät järjestämään asukkaille myös kivaa vaihtelua arkeen. Musiikkihetkiä, retkiä ja kauppareissuja on säännöllisesti, ja juhlia järjestetään aina kun on juhlan aihetta. Työntekijöiden lemmikit koirista hamstereihin ja kukoista lampaisiin käyvät yksikössä silloin tällöin asukkaita piristämässä. Arki pyritään kuitenkin pitämään maltillisena ja rutiininomaisena, sillä monille asukkaille muutokset ovat stressaavia.

– Eemi on meille kaikille suuri onnistuminen. Työntekijät ovat nähneet Eemin muutoksen ja iloitsevat onnistumisesta, Vuokila kertoo tyytyväisenä.

Petra Peltonen uskoo Viljalan kuntoutuskeinoihin ja tietää, että Viljalassa ollaan kiinnostuneita Eemin hyvinvoinnista. Hän uskaltaa nykyään olla toiveikas Eemin tulevaisuuden suhteen.

– Toivon, että Eemin elämänpiiri laajenee ja että hän pääsee jonkin aktiviteetin pariin, ehkä jopa päivätoimintaan, vaikka vain muutamana arkipäivänä. Toivon, että Eemin impulsiivinen käyttäytyminen vähenee ja Eemi saa uuden ympäristön myötä mahdollisuuden ilmaista itseään paremmin. Toivon, että joskus voisin ottaa Eemin yöksi kotiin ja että pääsisimme yhdessä matkoille. Uskon, että kaikki hyvä on mahdollista.

Myös Liisa Vuokila on toiveikas ja siteeraa omaa esihenkilöään, Diakonissalaitoksen palvelualuejohtajaa Mirikle Nousiaista:

–  Onnistumiset Eemin kanssa johtuvat siitä, että me on kohdattu ihminen ihmisenä. Ihan sama millainen tausta ihmisellä on, mutta me kohdataan hänet sellaisena kuin hän on nyt tällä hetkellä eikä sellaisena kuin hän oli joskus ennen.

Kirjoittaja: Arna Gryn

Aiheeseen liittyvät