24.8.2021

Taivas ei ole rajana

Kuluneiden kuukausien aikana olen ollut kuin vastavalmistunut lähihoitaja, joka hämmästelee ja ihastelee kaikkea näkemäänsä. Työskentelin 10 vuotta asumisen tuen puolella tehostetussa palveluasumisessa, viimeiset 7 vuotta tein pelkkää yövuoroa. Syyskuussa 2020 hyppäsin tuntemattomaan ja siirryin Lapsi- ja perhepalveluiden puolelle Kasvunkoti Onniin. Olen oppinut paljon uutta, kirjoittaa ohjaaja ja vuorovaikutusvastaava Lea Lähdesmäki.

Olen ihmistyypiltäni sivustaseuraaja. Kunhan saan työnohessa aikani seurata työyhteisön toimintatapoja ja asiakkaita, niin saan nopeasti käsityksen kokonaisuudesta. Sitten onkin helppo hypätä kelkkaan mukaan täysillä ja tuoda esille omat näkemykset ja kokemukset.

Rauhallinen luonteeni on auttanut minua monessa kohtaa elämäni varrella. Niin tässä uudessa työympäristössäkin. Koin, että lapset aistivat rauhallisuuteni ja uskalsivat lähestyä nopeastikin. Sain liudan uusia vuorovaikutussuhteita ja -tilanteita.

Yhtenä päivänä eräs nuori esitteli upeat taitonsa viittoa. Nimeni Lea luonnistui upeasti sormiaakkosin viitottuna, vaikka samaisen nuoren toimesta minut tunnetaankin nyt yksikössäni lempinimellä Laa. Pian etsimme jo yhdessä viittomia aiheista Ryhmä-hau, Frozen ja Pipsa Possu.

Uusi tehtävä vuorovaikutusvastaavana

Vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät ovat aina kiinnostaneet minua. Sainkin vastuualueekseni yhdessä kollegan kanssa yksikkömme vuorovaikutus- ja kommunikaatioasiat.

Keväällä meillä oli ensimmäinen etätapaaminen muiden yksiköiden vuorovaikutusvastaavien kanssa. En uskaltanut avata mikkiä kertaakaan, kuuntelin vain silmät lautasen kokoisena, että mistähän nämä ihmiset puhuvat? Onkohan tämä sittenkään minun juttuni?

Sen verran jäi kuitenkin mieleen, että jostain HYP-osaamisesta siellä puhuttiin. Kuulosti ydinfysiikalta ja hankalalta. Tutustuin HYP-menetelmään yövuorossa ollessani ja kävin Diakonissalaitoksen verkko-oppimisympäristö E-rinistä aiheeseen liittyvän koulutuksen. Ahaa, tätähän minä olen tehnyt päivittäin jo 16-vuotiaasta lähtien, kun ensimmäisen kerran menin keikalle Helsingin kaupungin keskuslaitos Killinmäkeen. Nyt sille oli joku keksinyt hienon kirjainyhdistelmän.

Siinä sitten odottelin malttamattomana, että voisiko joku lapsista jo kohta herätä, niin voisin hieman kokeilla käytännössä virallista HYP-menetelmää. Ensimmäisen tuokion jälkeen olin, että ”Wau”. Asiakas, jonka kanssa tätä kokeilin, oli minulle vielä hieman vieraampi, enkä ollut hänen kanssaan paljon ollut tekemisissä. Tuokio ei kestänyt kovin kauaa, mutta jo lyhyessä ajassa lapsi tuli eteeni seisomaan ja katsoi suoraan silmiin ja hymyili. Se sulatti sydämeni.

Vuorovaikutusosaamisen mahdollisuudet

Pikkuhiljaa olen tutustunut vuorovaikutusvastaavien tehtävänkuvaan ja hoidettaviin asioihin. Paljon tärkeitä asioita hoidettavana, mutta yksi kerrallaan nekin tulevat hoidetuksi. Huomaan, että vuorovaikutus- ja kommunikaatio on iso kokonaisuus. On ollut mukava, että tätä vastuualuetta on meillä hoitamassa kaksi ihmistä yhdessä muun työryhmän kanssa.

Uutena juttuna olemme yksikössä ottaneet käyttöön ”Viikon viittoman”. Viittoma on kaikkien nähtävillä ja sitä kautta kehitämme viittomien opettelua, oppimista ja käyttöönottoa yksikössämme.

Kasvunkoti Onni ja Ilona yhdistyi hiljattain Kasvunkoti Onniksi ja muutimme uusiin tiloihin. Tämä loi meille hienon mahdollisuuden aloittaa esimerkiksi kuvakommunikaation rakentamisen aivan eri tavalla uusiin tyhjiin seiniin. Esihenkilömme sanoo aina, että ”vain taivas on rajana”.

Mutta haluaisin leikkisästi kyseenalaistaa tämän ja päättää kirjoitukseni Mikko Harjun kappaleen sanoja lainatakseni: ”Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa, taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa”.

Blogin kirjoittanut Lea Lähdesmäki työskentelee Kasvunkoti Onnissa ohjaajana ja on yksikön toinen vuorovaikutusvastaavista.

Aiheeseen liittyvät