12.8.2019

Tältä näyttää hoitajan päivä kehitysvammaisten lasten yksikössä: ”Hoitotoimenpiteitä, välittämistä ja vaihtuvia tilanteita”

Tämä artikkeli on toteutettu Duunitorin haastattelujen pohjalta yhteistyössä Rinnekodin kanssa ja julkaistu alunperin täällä.

Miten turvataan hyvä elämä myös heille, jotka eivät pärjää ilman apua? Tältä näyttää Rinnekodin Pikkurinteen tavallinen arkipäivä palveluesimies Sadun silmin.

Henkilökuvassa Satu Suihkonen

Palveluyksikön johtaja Satu Suihkonen kurvaa Rinnekodin Lakiston alueelle ja ihastelee päivä päivältä enemmän lisääntyvää ympäristön vehreyttä. Lintujen laulu saattaa Satua matkalla vaikeasti kehitysvammaisten lasten ja nuorten yksikkö Pikkurinteeseen, jossa aloitetaan pian uusi aamu.

Kello 7 – 7.15 Huomenet, raportti ja kupponen kuumaa

Työpaikkansa oven Satu avaa tänäänkin seitsemältä, ja ensimmäisenä toivotetaan hyvät huomenet. Sitten on vuorossa noin vartin kestävä yöhoitajan valmistelema aamuraportti ja kahvihetki, jossa vaihdetaan kuulumiset ja valmistaudutaan tulevaan päivään.

“Tähän työyhteisöön on aivan ihana tulla aamuisin. Meillä on täällä mielettömän hyvä ja asiantunteva tiimi, jonka kanssa tehdään yhdessä päätöksiä”, Satu kehuu.

Pikkurinne on jaettu kahteen kerrokseen, joista toinen on varattu tilapäishoitoa varten tilanteisiin, jolloin kotona asuvan lapsen vanhemmat tarvitsevat arjesta hengähdystauon. Ylemmässä kerroksessa vakituisesti asuvat lapset saavat pitkäkestoista kuntouttavaa hoitoa. Tänään tilapäishoidossa on vain yksi lapsi, joten vietämme päivän pitkäkestoisen hoidon puolella.

“Tänään meillä on käynti lasten ja nuorten sairaalassa klo 10, lähtisitkö sinä Janita sinne? Myös fysioterapeutit ovat tulossa käymään aamupäivällä. Iltapäivästä meillä on 2-vuotissynttärit, eli haetaan kakku, laitetaan synttäribileet käyntiin ja tehdään lapselle hyvä muisto syntymäpäivästä”, Satu kertaa päivän tapahtumia.

“Kakkua sitten varmaan taas syödäänkin monta päivää”, hän lisää naurahtaen.

Maassa pinkki painokäärme ja lattialla ohjaaja lapsen kanssa aloittelemassa fysioterapiaa Fysioterapia alkamassa Pikkurinteessä.

Kello 7.15 – 10 Hoitotoimenpiteet ylläpitävät ammattitaitoa

Työ Pikkurinteessä on kokonaisvaltaista lasten arjen pyörittämistä ja heistä huolehtimista. Erilaiset hoitotoimenpiteet ja lääkkeenjaot kuuluvat myös kiinteästi hoitajien arkeen, sillä esimerkiksi epilepsiaa sairastaa lähes jokainen. Satu ja hoitajat siirtyvät hoitotoimenpiteiden pariin heti aamuraportin jälkeen.

“Olemme sairaanhoidollinen yksikkö kotiympäristössä. Ammattitaito ja osaaminen säilyy täällä hyvin, mutta samalla saa työskennellä mukavassa ympäristössä.”

Aamutouhuihin kuuluvat esimerkiksi suihkutukset ja muut aamupesut, yksilölliset lääkitykset ja aamupalat. Käymme herättelemässä yhdessä tyttöä vaaleanpunaisessa pyjamassa.

“Hei pikkuinen, sähän olet ihan unessa vielä, mutta otetaan sulta tämä ruokaletku pois. Täällä on tänään kuule vieraita”, Satu puhelee lempeästi ja ruiskuttaa vielä vitamiineja kulkeutumaan letkun kautta. Lopuksi hän silittää tytön päätä hellästi ja asettaa pehmopupun tämän kainaloon.

“Olen työskennellyt Rinnekodilla jo 20 vuotta, joten hoitotyö, lapset ja perheet ovat kyllä tulleet tutuiksi. Suurin osa lapsista on ollut täällä jo pidempään. Myös yhteistyö perheiden kanssa on kiinteä osa työtä ja se on sujunut hienosti”, Satu kertoo.

Seuraavassa huoneessa Satu sammuttaa saturaatioseurantamittarin, jonka avulla lapsen sykettä ja hengitystä on seurattu yön yli. “Teemme hoitotoimenpiteiden ohella myös paljon seurantaa, jotta saamme kokonaisvaltaisemman kuvan lapsen hyvinvoinnista”, Satu selittää ja pukee vielä sängyssä makoilevalle lapselle punavalkoraidalliset sukat päivää varten.

Satu Suihkonen pukee lapselle ulkovaatteita

Satu pukee pikkuiselle vaatteet ulkoilua varten.

Kello 10 – 12 Aikaa ulkoilulle, musiikille ja itsensä toteuttamiselle

2-vuotiaalla pojalla on tänään fysioterapia. Hän saa lopuksi jalkaansa jalan oikeaa asentoa tukevat DAFOt. Tutun hoitajan kanssa lapsi malttaa odottaa, että ne saadaan puettua.

“Monetkaan meidän lapsista eivät puhu, mutta pystymme tunnistamaan lapsen voinnin eleiden, ilmeiden ja kosketuksen avulla. Pyrimme aina antamaan mahdollisuuksia tehdä itse valintoja, ja opimmekin nopeasti tietämään esimerkiksi mistä ruuasta lapsi tykkää. Mitä pidempään lasta on hoitanut, sitä enemmän oppii tuntemaan lapsen mieltymyksiä.”

Lähdemme pian lähihoitajaksi valmistuvan Janitan ja 2-vuotiaan pojan kanssa ulos vaunulenkille. Ulkoilun lisäksi lasten kanssa esimerkiksi kuunnellaan musiikkia, leivotaan ja käydään ostoksilla ja retkillä. Yksi suosikkipaikoista on läheinen leirikeskus, jossa pääsee saunaan ja uimaan.

“Pyrimme ottamaan arjessa huomioon myös eri aistit. Vaikka suurin osa lapsista ei syökään suun kautta, esimerkiksi leipominen tuo kuitenkin tuoksuja”, Satu avaa. Hän näyttää meille myös aistihuoneen, jonka seinän eräs työntekijä on taiteillut metsäaiheiseksi.

Hoitaja Janita ja Satu Suihkonen vierekkäin Pikkurinteellä

Janita (vas.) on Pikkurinteen tiimin uusin jäsen. Vastaanotto on ollut hänen mukaansa lämmin: ”Perehdytys on toimiva, ja saa kysellä niin paljon kuin tarvitsee. Olen tykännyt kovasti!”

Kello 12 – 15 Päiväunia, kirjauksia ja päivän päätös

Hoitajat syövät lounaansa ennen kuin alkavat puolen päivän aikoihin syöttämään lapsia. Ruuan, vaipanvaihtojen ja muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen lapset peitellään päiväunille. Kun lapset nukkuvat, hoitajilla on aikaa tehdä kirjauksia ja muita hallinnollisia tehtäviä.

Yhdeltä saapuvat paikalle iltavuorolaiset, joille annetaan päivästä raportti ja kerrataan kuulumiset. Samalla on aika nauttia iltapäiväkahvit. Ennen päivän päättymistä Satu valmistelee vielä seuraavaksi jaettavia lääkkeitä.

Kolmelta Satu suuntaa kotia kohti. “Kotiin voi lähteä hyvillä mielin, kun tietää, että meidän huipputiimi oikeasti pärjää siellä”, hän kiittelee sanoessamme heipat Pikkurinteelle.

“Vammaistyössä on parasta aitous, lämminhenkisyys ja sen monimuotoisuus. Varsinkin tässä lasten puolella tilanteet muuttuvat jatkuvasti, ja tarvitsee nopeasti tehdä päätöksiä ja arvioida lapsen tilaa. Onhan tämä kutsumusammatti”, Satu kertaa ja hymyilee.

 

Aiheeseen liittyvät