AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Koti - Yksilötarinat

Lapsuudenkodista ryhmäkotiin, turvallisesti saattaen

Muuttovalmennus tuo konkreettista tukea ja edistää sopeutumista, kun kehitysvammainen muuttaa uuteen asuinpaikkaan. Erityisen iso elämänmuutos on muutto pois lapsuudenkodista. Nooran totuttautuminen uuteen elämänvaiheeseen on jo pikkuhiljaa alkanut.

Perheen koirat ovat silminnähden innoissaan Nooran, 16, palattua koulusta kotiin Kirkkonummelle. Innostus välittyy myös Noorasta ja hänen äidistään, kun he kertovat ensi syksynä edessä olevasta muutosta. Nooran uusi koti tulee olemaan ryhmäkodissa, lähellä nykyistä lapsuudenkotia.

– Tuntuu jännältä. Mutta on hauskaa, että tuttuja partioryhmästä on myös muuttamassa. Äitiä tulee ikävä, mutta täällä voi sitten käydä kylässä, Noora kertoo. Uusi ryhmäkoti, johon Noora muuttaa, on rakenteilla Kirkkonummen Sepänkannakseen. – Olen käynyt rakennustyömaalla tutustumassa, Noora jatkaa.

Tukea nuoren itsenäistymiseen

Nooran muuttoa lähdettiin pohtimaan vanhempien aloitteesta, kun he saivat tiedon uuden ryhmäkodin perustamisesta kotipaikkakunnalle. – Pohdimme sitä, että onko tämä hyvä ajankohta, sillä Noora tulee olemaan ryhmäkodin nuorin asukas. On kuitenkin optimaalinen juttu, että Noora voi asua samalla paikkakunnalla, lähellä perhettä ja harrastuksia. Mielestäni myös kehitysvammaisilla nuorilla on oikeus itsenäistyä ja heitä tulee siinä tukea, toteaa Nooran äiti.

Muuttovalmennuksen ensimmäisessä ryhmätapaamisessa tulevat asukkaat ja heidän omaisensa saivat esittää toiveita asumiseen liittyen, samalla heille annettiin tehtäväksi pohtia uudelle yksikölle myös uutta nimeä. – On hienoa olla vaikuttamassa yksikön toimintaan ja kulttuuriin. Olemme myös tutustuneet lähipalveluihin ja esittäneet jo toiveita, kuten kirjastoauton pysäkkiä ryhmäkodin läheisyyteen, kertoo Nooran äiti konkreettisena esimerkkinä.

Nooran muuttovalmennus jatkuu seuraavaksi kotikäynnillä, lisäksi tulossa on vielä kaksi ryhmätapaamista ennen muuttoa sekä yksi ryhmätapaaminen muuton jälkeen. Yhdessä perheen kanssa täytettävä ”Näin minä pärjään” -kirjanen auttaa myös tunnistamaan omia toiveita ja tarpeita, sekä tuo tärkeää tietoa myös palveluiden järjestäjille.

Retkiä ja roolivaatteita

Myös arkea uudessa kodissa on jo pohdittu – niin muuttovalmennuksessa kuin perheen keskenkin.
– Toivon, että teemme retkiä. Tykkään varsinkin museoista ja elokuvista. Suosikkielokuvani on Coco, olen nähnyt sen jo kolme kertaa. Coco-julisteeni aion ainakin ottaa mukaan uuteen kotiin, Noora suunnittelee. – Koska yksikkö on lähellä, on meidän helppo hakea Noora vaikka kauppareissulle mukaan. Ja viikonloppuisin vietämme aikaa mökillä, hänen äitinsä jatkaa.

Oman kodin lisäksi Nooralla on myös muita toiveita tulevaisuuteen. – Tykkään pukeutua roolivaatteisiin. Haluaisin olla töissä roolivaatekaupassa, voisin silloin pukeutua joka päivä eri vaatteisiin, Noora toteaa ja jää pohtimaan Halloween-teemaa. Tulevana syksynä on siis tiedossa muuton lisäksi muitakin juhlan aiheita!

 

Räätälöity muuttovalmennus innostaa ja osallistaa

Rinnekodin muuttovalmennuksen tavoitteena on tukea muuttajaa ja hänen läheisiään tulevassa elämänmuutoksessa ja muuttoon valmistautumisessa. Valmennukseen voi kuulua sekä yksilö- että ryhmätapaamisia. 

– Muuttovalmennukset räätälöidään aina muuttajien tarpeiden mukaan. Esimerkiksi autistisille henkilöille voidaan suunnitella enemmän henkilökohtaisia tapaamisia ryhmätapaamisten sijaan. Lisäksi muuttovalmennuksissa on tärkeää huomioida myös muuttajan läheiset, kertoo asiakkuussuunnittelija Heidi Iivari Rinnekodilta.

– Muuttovalmennus on hyvä tapa rakentaa luottamusta ja kerätä samalla tietoa muuttavan henkilön tarpeista ja kommunikaatiosta. Muutto on iso elämänmuutos, ja näin voimme helpottaa sopeutumista, innostaa ja osallistaa, Iivari jatkaa. Erityisen hyödyllinen muuttovalmennus on uutta asumisyksikköä perustettaessa, kun myös henkilökunta on uutta. Onnistunut muutto hyödyttää aina myös palvelun tilaajaa.

 

Teksti: Heini Malin
Kuvat: Jaakko Jaskari

 

Artikkeli on julkaistu Rinneviesti 1/2018 -lehdessä

 

Lisää tarinoita