AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Koti - Yksilötarinat

Ohjaajan avustamana opin laittamaan itse ruokani

Vappu asuu Rinnekodin asumispalveluissa, omassa kodissaan. Vappu kertoo miten itsenäinen asuminen sujuu, mihin tarvitsee ohjaajan apua ja mitä hänen aktiiviseen vapaa-aikaan sisältyy.

”En ole koskaan elänyt yksin. Olen asunut monissa paikoissa, ja monissa niistä jouduin syömään ruokalassa. Kun neljä vuotta sitten muutin Espoossa tänne Rinnekodin asumispalveluun, sanoin että haluaisin laittaa ruokani itse.

Siitä se lähti. Ohjaajat opettivat minua ja opin kääntämään hellan nupit oikeaan asentoon, maustamaan ruuan ja paistamaan pihvin.

Suunnittelen ohjaajan kanssa ruuat tuleviksi päiviksi. Teemme kauppalistan ja käymme yhdessä kaupassa. Ruuan osaan tehdä jo itse, jos ohjaaja välillä avustaa. Lempiruokiani ovat lasagne ja kalakeitto.

”Kun ohjaajat kysyvät mitä minä haluan, tuntuu mukavalta.”

Raha-asioissa olen vähän tumpelo. On hyvä, että ohjaajat pitävät huolta etten tee heräteostoksia.

Käyn töissä muutamana päivänä viikossa. Menen sinne itse bussilla. Eilen tein mummonneliöitä, joista syntyy mattoja myyntiin. Tykkään virkata, maalata ja kirjoittaa runoja. Minua kiinnostavat vuodenajat.

Aikaisemmin kävin ohjaajan kanssa geokätköilemässä, metsässä ja kaupungissakin. Se oli mukavaa, mutta sitten lähialueen kätköt vähenivät. Nyt kuljeskelen luonnossa ilman kätköjä ja sekin on kivaa. Kun ohjaajat kysyvät mitä minä haluan, tuntuu mukavalta.

Olen myös ehdottanut matkaa Roomaan. Se ei ole toteutunut. Tallinnassa kyllä kävimme porukalla. Ja kylpylässä. Lauantaisin meillä on toimintapäivä, jonka ohjelman suunnittelemme kokonaan itse. Kaikki tapahtumat kirjataan kansioon, ja sitä on kiva katsella jälkeenpäin ja muistella mitä kivaa on tehty.

Ohjaajat ovat täällä ympäri vuorokauden. Öisin minä en täällä hypi vaan nukun, mutta tuntuu mukavalta että voi soittaa ohjaajalle jos tulee hätä.

 

 

Kuva: Sari Myllymäki

Lisää tarinoita