AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Koti - Yksilötarinat

Tavoitteena aina lapsen paras

Vuosittain Suomessa otetaan huostaan noin 10 000 lasta. Tilastot eivät kerro näiden lasten tai heidän perheidensä taustoista mitään. – Huostaanotto on aina viimeinen vaihtoehto, kiteyttää Susanna Lehti heti alkuun. Lehti on lastensuojelun ja vammaispalveluasioita hoitava lakimies. 

Juridiikan näkökulmasta on erotettava, onko palvelujen tarve lapsen vammaisuudesta johtuvaa vai esimerkiksi lapsen vanhempien jaksamiseen liittyvää. – Vammaisten lasten perheiden palvelut järjestetään vammaislainsäädännön perusteella. Lisäksi vammaisten lasten perheillä on oikeus samoihin perhesosiaalityön palveluihin, kuin kaikilla muillakin, selventää Lehti.

– On tärkeää tarkistaa vastaako kehitysvammaisen lapsen kohdalla palvelusuunnitelmassa olevat palvelut todellista tarvettaan. Tämä on Lehden mukaan tärkeä asia, jolla voidaan ennaltaehkäistä mahdollisia pulmia myöhemmin.

Tuen tarpeita myös vanhemmilla ja sisaruksilla 

– Kun perheessä on kehitysvammainen lapsi, voi vanhemmuus olla hyvin paljon vaativampaa kuin niin sanotusti normaalissa perheessä, kuvailee Lehti. Usein toistuvat hoidot ja kuntoutukset sekä esimerkiksi lapsen kommunikoimattomuus tai haastava käytös voivat kuluttaa vanhempien voimavaroja. Myös sisaruksien tarpeet voivat jäädä liian vähälle huomiolle.

Perheen tilannetta voi kuormittaa myös se, ettei perheellä ole riittävää tukiverkostoa tai vanhemmilla on keskenään ristiriitoja. Tuen tarpeita voi olla siis kehitysvammaisella lapsella itsellään, hänen sisaruksillaan tai vanhemmillaan. Esimerkiksi säännöllisen tilapäishoidon järjestäminen vammaiselle lapselle voi helpottaa perheen tilannetta. Vanhemmat ja perheen muut lapset saattavat myös hyötyä vertaistuesta, jota esimerkiksi kolmas sektori järjestää.

Perhepalveluista apua lastensuojelullisiin huoliin 

Jos vammaisen lapsen perheessä on lastensuojelullisia huolia, jotka eivät siis liity vammaisuuteen vaan esimerkiksi perheen haastavaan tilanteeseen, tähän tarpeeseen vastataan sosiaalihuoltolain mukaisilla perhepalveluilla. Näitä palveluja ovat esimerkiksi perhetyö ja kotipalvelu sekä tukihenkilön palvelut ja tuetut lomat. – Elleivät nämä palvelut riitä, siirrytään lastensuojelun avohuollon palveluihin. Avohuollon palveluja ovat esimerkiksi tehostettu perhetyö, perhekuntoutus ja avohuollon sijoitus, kertoo Lehti. 

Viimeisenä keinona lapsen ja perheen tilanteen korjaamiseksi on turvautuminen lapsen huostaanottoon ja sijaishuollon palveluihin sijoittamiseen. Lapsen huostaanottoon voidaan Suomen lastensuojelulain mukaan turvautua vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi todetaan, että avohuollon toimenpiteet eivät riitä kyseiselle perheelle ja huostaanotto koetaan lapsen edun mukaiseksi toimenpiteeksi.

Päätös oli vaikea, sillä se merkitsi niin paljon

Joonas, 17 on tullut koulusta ja makoilee oman huoneensa sängyllä. Otsakihara keinahtelee musiikin tahdissa. Koulussa oli hyvä päivä. Joonas odottelee vanhempiaan kylään. Se on joka keskiviikkoinen rutiini. Joonas päättää mitä yhdessä tehdään – tänään on suunnitelmissa retki Seurasaareen, sillä se on kuulemma hyvä paikka löytää Pokemoneja. Joonas on huostaanotettu lapsi ja asuu ympärivuorokautisessa sijaishuollon yksikössä Pitäjänmäellä. Hänen kohdallaan huostaanotto ei tarkoittanut kuitenkaan siteiden katkeamista vanhempiinsa. 

– Kerta kaikkiaan voimat eivät enää riittäneet kotona, kertoo Joonaksen äiti. – Päätös oli elämäni vaikein, sillä huostaanotto tuntui niin pelottavalta, isolta ja lopulliselta, mutta se päätös oli tehtävä. Joonas oli silloin kymmenvuotias. Syyt pojan väkivaltaiselle ja levottomalle käyttäytymiselle eivät vielä olleet selvillä, mutta jotain oli tehtävä. Vanhemmat kertovat, että olivat aika lailla yksin päätöksen kanssa.
 

– Perheemme on matkan varrella saanut apua ja tukea, mutta sen vaikeimman, huostaanottopäätöksen kohdalla sitä olisi tarvinnut eniten, huokaa äiti. Joonas on ollut useissa hoitokodeissa. – Tuntuu, että nyt asiat ovat hyvin. Ne ovat vihdoin loksahtaneet kohdalleen, kertoo äiti.

Tulevaisuus tehdään yhdessä 

Joonas täyttää pian 18 vuotta. Se merkitsee täysi-ikäisyyttä myös huostaanotetulle lapselle. Vanhemmilla on luottavainen olo, sillä pojan tulevaisuutta on alettu jo suunnitella yhdessä oman ohjaajan ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Uskoa tulevaisuuteen luo se, että koulu on sujunut viime aikoina hyvin. Takana on myös onnistunut pariviikkoinen kesätöissä. Joonas oli kaupassa töissä. Ohjaaja oli työpaikalla mukana, mutta kun hommat sujuivat, niin ohjaaja sai olla sivussa. 

– Jokaisen nuoren elämää suunnitellaan yhdessä ja nuoren omat toiveet pyritään ottamaan huomioon. Tyypillisesti sijaishuollon lapset siirtyvät asumisharjoitteluyksiköihin, jossa itsenäistä elämää opetellaan ohjaajan avustuksella, kertoo palvelupäällikkö Tiina-Maria Sandelius.

Tässä artikkelissa ei ole oikeita nimiä henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi. Kuvan poika ei liity artikkeliin, eikä hän ole Rinnekodin asiakas.

Rinnekodin palvelut

Rinnekodin palveluihin kuuluu sijaishuollon palveluja, tilapäishoitoa, erilaisia perheille tarkoitettuja avohuollon palveluja ja asumisharjoittelua täysi-ikäistyneille nuorille sijaishuollon jälkihuoltona. Erityinen sisaruus -projekti tuottaa tietoa, järjestää tapahtumia ja vertaistukea pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen sisarusten tukemiseen.  Lisätietoa: www.erityinensisaruus.fi

Älä missaa lapsuutta -hanke etsii vaihtoehtoja lasten laitoshoidolle 

Älä missaa lapsuutta -hankkeessa kehitetään ja kartoitetaan palveluja, jotka tukevat lasten mahdollisuuksia kasvaa omassa lähiyhteisössään laitosympäristön sijaan. Hankkeen aikana pyritään tunnistamaan syitä, miksi kehitysvammaisten lasten perheet turvautuvat laitospalveluihin. Palveluja kehitetään yhteistyössä perheiden, kuntien, kuntayhtymien ja muiden alan toimijoiden kanssa. Älä missaa lapsuutta -hanketta vetää Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hanke, joka toteutetaan STEA:n (ent. Raha-automaattiyhdistys) tuella. Rinnekoti-Säätiö on yksi hankkeen aiesopimuskumppani.

Teksti | Taina Rönnqvist 
Kuva | Stockfoto

Artikkeli on julkaistu alun perin Rinneviestissä 1/2017.

Lisää tarinoita