AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Koti - Yksilötarinat

Tule joulu kultainen

Irma Kallion perhekodissa Nurmijärvellä valmistaudutaan joulun viettoon jo yli neljänkymmenen vuoden kokemuksella. Varsinainen joulunaika käynnistyy yleensä itsenäisyyspäivästä, jolloin syödään pikkujouluruokaa ja katsotaan linnanjuhlia. Aiemmista vuosista on opittu, ettei joulun odotusta kannata aloittaa turhan aikaisin – silloin joulukuu kuluu liian hitaasti.

Perhekodin asukkaille Erkille, Kaarinalle, Miljalle, Ritvalle ja Eevalle joulun perinteet ovat tärkeitä: kauneimmat joululaulut, perinteinen jouluruoka sekä yhdessä vietetty aika. Kallion perhekodissa joulu valmistellaan mahdollisimman pitkälle itse ja kukin saa osallistua tehtäviin oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan. Lanttulaatikko ja imelletty perunalaatikko tehdään jo hyvissä ajoin pakkaseen odottamaan herkutteluhetkeä. 

Noin viikko ennen joulua perhekotiin kutsutaan joukko ystäviä ja perheenjäseniä yhteisiin juhliin. Osa asukkaiden läheisistä asuu kauempana, eivätkä siksi välttämättä pääse mukaan. Irma Kallio on kuitenkin onnellinen siitä, että asukkaiden omaiset ovat ottaneet kaikki asukkaat läheisikseen. Siten vierailuista nauttivat kaikki. Vieraille on luvassa yleensä myös jotain ohjelmaa.

– Asukkaista varsinkin Erkki on innokas laulamaan. Aiemmin muut asukkaat muodostivat enkelikuoron ja olivat siten lauluissa mukana. Erkillä on tapana nostaa sormi pystyyn, kun muut saavat yhtyä hänen lauluunsa. Oi sitä odotusta, kun muut seuraavat silmä tarkkana milloin Erkin sormi nouseekaan. Erkki osaa kyllä pitää jännitystä ilmassa, Irma Kallio naurahtaa. 

Käypä tänne, emme pelkää! 

Jouluaaton viettoon kuuluvat selkeät rutiinit ja sitä vietetään ydinperheen kesken. Irma Kallion mies Eino kuoli kuusi vuotta sitten, joten hänen haudallaan käynti ja kynttilän sytyttäminen jouluaaton päivänä on tärkeä rituaali paitsi Irmalle myös asukkaille. Perhekodissa on aikojen saatossa eletty niin onnen kuin surun hetkiä, ja niitä muistellaan aina silloin tällöin yhdessä, joulunakin. Ennen varsinaista jouluruokailua perhekotiin saapuu pitkään odotettu vieras. 

– Joulupukki on edelleen todella iso juttu meidän asukkaille. Poikani perhe tulee jouluisin meille vierailulle ja asukkaat ovatkin lohduttaneet lapsenlapsiani, ettei joulupukkia tarvitse pelätä. Silti aina jonkinlaista jännitystä on aistittavissa heissäkin. Ikkunassa on aina useampi silmäpari tarkkailemassa tilannetta ja kun tieltä hohtaa autonvalot, silloinhan vasta riemu alkaa, Kallio naurahtaa. 

Viime joulut ovat olleet hyvin vähälumisia. Sen vuoksi Kalliossa onkin jännitetty, miten pukki pääseekään perille. – Televisiosta katsotaan aina, kun joulupukki lähtee reellä Korvatunturilta, mutta sitten hän saapuukin meille autolla. Olemme päätyneet siihen, että lumipeite yltää vain tiettyyn pisteeseen saakka, jonka jälkeen pukin on ollut pakko vaihtaa autoon. Näin hän pääsee vierailemaan kaikkialla. 

Pitkät perinteet 

Kallion perhekodissa Nurmijärvellä on asunut kehitysvammaisia henkilöitä jo 45 vuoden ajan. Irma Kallion appivanhemmat ottivat kotiinsa Vanhakallioon ensimmäiset asukkaat vuonna 1970. 

– Appivanhemmat tulivat kuitenkin sen verran iäkkäiksi, että vuonna 1972 minä ja mieheni aloimme pitää perhekotia. Ne ensimmäiset kaksi vuotta olivat todella opettavaisia ja näin, mitä vastuu on. En ollut erityisesti kotitalousihminen, mutta anopin seuraaminen oli hyvä koulu. Oppi, että vastuuseen kyllä kasvaa jos on halua, Kallio muistelee. 

Kallion perhekodissa asuu edelleen kaksi alkuperäistä asukasta, Ritva ja Kaarina. Kaikkinensa asukkaita on ollut yli 20, enimmillään 10 asukasta kerrallaan. Irma Kallio muistelee, että perhekodin alkuajoilta on varmasti myös ne rakkaimmat joulumuistot. 

– Kyllä silloin oli ihanaa, kun mummo ja pappa vielä elivät ja näki kaksi sukupolvea yhdessä. Jokaisessa joulussa on kuitenkin oma ihanuutensa. Nyt kun asukkaat ovat jo iäkkäitä, niin pitkälti juhlitaan heidän jaksamisensa mukaan. 
Aina sydämessä 

Irma Kallio ei ole katunut hetkeäkään, että ryhtyi aikoinaan perhekodin pitäjäksi. Vuosien varrelle on mahtunut niin ulkomaanmatkoja kuin reissuja kotimaassakin, ja asukkaat ovat aina kulkeneet mukana. Nykyään matkat ovat lyhentyneet päiväretkiksi, omaan sänkyyn on aina mukava käydä nukkumaan. Eikä kotona olemisessa mitään huonoa olekaan. 

– Asukkaiden hyvinvointi on tärkeää, mutta myös omasta hyvinvoinnistaan on pidettävä huolta. Eihän minulla olisi mitään annettavaa heille, jos en itse olisi kunnossa. Onneksi minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa parantaa maailmaa. Olen aina ollut myös koti-ihminen, joten en koe kotona olemista turhauttavana. Tämä on minulle enemmän kuin työtä, asukkaat ovat täällä, Kallio toteaa sydäntään osoittaen.

Teksti | Johanna Haaga-Shrestha 
Kuvat | Johanna Haaga-Shrestha ja Irma Kallion kuva-albumit

Artikkeli on julkaistu alun perin Rinneviestissä 4/2015.

Lisää tarinoita