AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA




Kehäkukka-projekti lisäsi tekemisen meininkiä


Kehäkukan asumisyksikön pöytien ympäriltä kuuluu sieltä täältä ihastelun kiljahduksia. Käynnissä on kolmivuotisen Kehäkukka-projektin päättäjäiset ja seinälle heijastuu muistoja menoista ja tekemisistä, kuten kaiken startanneesta Kreikan matkasta. Projektin muutkaan teemat – hyvä ruoka, liikunta ja musiikki – eivät jää epäselväksi.

Projekti käynnistyi aikanaan tahdosta lisätä asukkaiden osallisuutta ja hyvinvointia sekä samalla työntekijöiden hyvinvointia. Asukkaat olivatkin heti alusta lähtien mukana suunnittelemassa projektin sisältöä sekä lopuksi arvioimassa toteutusta.

Erilaisia osallistavia keinoja ja menetelmiä on monia, mutta Kehäkukassa toimivimmiksi koettiin työpajat monine menetelmineen. Hyväksi havaittuja toimintatapoja olivat muun muassa   pienryhmätyöskentely, kuvat ja kartat, tiedon etsiminen internetistä ja äänestys. Kehäkukassa on kymmenen asukasta, mutta projektin aikana huomattiin päätöksenteon olevan helpompaa, mikäli asioita pohdittiin ensin pienryhmissä tai kahden kesken ohjaajan kanssa.

- Näin varmistettiin, että kaikki asukkaat ovat ymmärtäneet eri vaihtoehtojen sisällön. Päätöksenteon kannalta haastavaa oli myös se, että useimmat asukkaamme eivät voi etsiä itse tietoa. Työpajoja valmisteltiin siksi etukäteen niin, että etsimme vaihtoehtoja muun muassa tulevista tapahtumista ja sitten niistä äänestettiin. Tässä kuvat olivat ehdoton apu, sillä vieraan asian saa siten ymmärrettävämpään muotoon. Monesti jätimme asian myös hautumaan ja palasimme päätöksentekoon myöhemmin, vastaava ohjaaja Hanna Koskensyrjä selittää havaintojaan.

Rohkeutta päätöksentekoon

Kehäkukassa tutuksi tulivat myös liikuntarastit, joiden avulla asukkaita motivoitiin lisäämään liikuntaa. Puolen tunnin liikuntasuorituksesta asukas sai rastin ja kun rasteja oli sovittu määrä, pääsi hän muiden tavoitteen saavuttaneiden asukkaiden kanssa palkintomatkalle esimerkiksi ravintolaan tai elokuviin.

- Liikunnan lisääminen koettiin meillä tarpeelliseksi. Asukkaat aktivoituivatkin muun muassa lenkkeilyssä, Koskensyrjä mainitsee.

Projektin loputtua monet asukkaat ovat todenneet, että arkeen on nyt tullut tekemisen meininkiä. Erityisen onnistuneeksi kaikki kokivat henkilökohtaiset asukaspäivänsä, jonka he saivat itse suunnitella ja toteuttaa ohjaajan kanssa.

Projektin edetessä huomattiin myös se, että asukkaat uskalsivat sanoa ei joillekin menoille.

- Aiemmin oli ehkä totuttu, että mennään kaikki yhdessä. Nyt kun asukkaat toivat entistä enemmän mielipidettään esille, tuli sieltä myös niitä, ettei haluta lähteä vaikkapa elokuviin. Tietenkin projektin aikana aktiviteetteja tuli enemmän, jolloin asukkaiden jaksaminenkin tuli vastaan, Koskensyrjä kertoo.

Tekeminen jatkuu

Projektia alusta lähtien seurannut omainen Hannu Teivaala on mielissään projektin aikaansaamista muutoksista asukkaissa. Alussa oli vaikea arvioida projektin vaikutusta, sillä jokaisella omaisella on kokemus ja näkemys vain omasta läheisestään.

- Kehitys on hienosti havaittavissa ja näiden itsenäisten aikuisten päätöksenteko on selkeästi vahvistunut. Tietenkin matkan varrella on ollut myös hetkiä, jolloin kaikki ei ole mennyt kuten oli suunniteltu, mutta tällaisten projektien jälkeen pohdinnat ovat erittäin tärkeitä. Kritiikin kautta asioita voidaan edelleen viedä eteenpäin, Teivaala tuumii.

Asukkaiden vanhempien yhdistys Kehäkukka ry hallinnoi projektiin myönnettyjä varoja, mutta omaisten näkemys on se, että monia asioita on mahdollista tehdä myös rajallisten resurssien puitteissa. Yhdistys on tukenut Kehäkukka-kodin asukkaiden virkistystoimintaa asumisyksikön perustamisesta alkaen.

- Kaikkia toimintamalleja voidaan tuulettaa ja toistuvia rutiineja muuttaa. Kehäkukka-projektissa on löydetty monia hyviä toimintamalleja, jotka eivät vaadi kummempia resursseja, hienoa että nämä jatkuvat projektin päättymisestä huolimatta, Teivaala päättää.

 

Teksti: Johanna Haaga-Shrestha
Kuvat: Kehäkukka-projekti





Haaveena muusikon ura


Vantaalainen Niina Haahti-Penttilä on tiennyt jo nuoresta tytöstä lähtien haluavansa muusikoksi. Pianonsoiton hän aloitti 14-vuotiaana ja on viimevuosina ollut mukana rokkibändissä basistina. Viime syksynä hän otti kuitenkin uuden harppauksen kohti unelmaansa aloittaessaan muusikonopinnot Kaarisillan taide- ja toimintakeskuksessa. Erityisopetus järjestetään yhteistyössä koulutuskeskus Salpauksen kanssa.

Opiskelun alettua Niinan päivärytmi muuttui melkoisesti. Niinan kello herättää joka aamu puoli kuudelta, jotta hän ehtii yhdeksäksi Lahteen kouluun. Kuuden tunnin koulupäivän jälkeen matka käy samaa reittiä takaisin ja kotona hän on vähän ennen kuutta illalla. Päivät ovat pitkiä, mutta Niina ei ole siitä moksiskaan.

- Kaarisillassa meillä on aivan ihana opettaja, joka antaa puhtia jaksaa. Hänellä on naurukin niin herkässä, se saa hyvälle mielelle. Koulukaveritkin ovat mielenkiintoisia, kaikilla on niin erilaiset taustat, Niina kertoo.

Kotoa löytyy bassokitara sekä kantele, mutta Niina kertoo ettei juuri ehdi vapaa-ajalla musisoida.

- Laulaa tosin ehtii vaikka kotiaskareiden aikana. Nytkin olen harjoitellut Suvivirttä, kun laulamme sen kevätjuhlassa. Minulle tuli ihan yllätyksenä, että siinä on niin monta säkeistöä, täytyy ahkeraan harjoitella, Niina naurahtaa.

Opiskeluntäyteisen kevään jälkeen tiedossa on odotettu kesäloma. Muusikko-opintoihin keskittyessään Niinalta on jäänyt taka-alalle hänen toinen intohimonsa, maalaaminen. Kesällä hän aikoo kuitenkin panostaa siihen enemmän ja onpa tiedossa mahdollisesti myös taidenäyttely.

- Onneksi koulussakin meillä on taidetunteja, Niina toteaa.

 

Teksti ja kuvat: Johanna Haaga-Shrestha





Unelmia toteuttamassa


Asumisyksikkömme Saunalahden asukkaiden unelmana oli ollut jo pitkään päästä ratsastamaan ja asiasta oli keskusteltu mm. asukaskokouksissamme. Kynnys lähteä ja nousta hevosen selkään on ollut kuitenkin suuri, sillä hevoset tuntuivat isoilta ja pelottavilta. Tammikuun kokouksessa me sitten vihdoin päätimme, että rohkaisemme mielemme ja lähdemme voittamaan pelkomme. Unelmasta alkoi tulla totta.

Aluksi oli hieman haasteellista saada asukkaitamme motivoitumaan ja mitä lähemmäksi retkipäivä tuli, oli moni jo perumassa ilmoittautumistaan jonkin tekosyyn varjolla. Sinnikkäiden keskustelujen ja tsemppausten jälkeen arimmatkin uskaltautuivat tehdä päätöksen lähteä mukaan. 

Päivästä tuli aivan ihana! Islanninhevostalli Sydänkavion omistaja Johanna Borgelin oli varannut tilat vain meitä varten. Oman porukan kesken oli mukavampaa touhuta, eikä kenellekään tullut ylimääräisiä suorituspaineita.

Tutustumista islanninhevosiin

Pääsimme tutustumaan rauhassa eläimiin ilman ylimääräisiä ulkoisia häiriöitä. Saimme hakea ohjaajien avustuksella hevoset ihan itse riimun kanssa pihatosta. Harjasimme ja ruokimme niitä, puhdistimme kaviot sekä satuloimme ne ratsastuskuntoon. Vaikka tallinpitäjällä ja apumiehillä ei ollut aikaisempaa kokemusta kaltaisestamme erityisryhmästä, olivat he ennakkoluulottomia ja osasivat tsempata ja motivoida meidän asukkaitamme hienosti.

Yhtä retkeilijää jännitti niin paljon, että hän piiloutui aluksi pimeään satulahuoneeseen. Pienen suostuttelun jälkeen hän päätti voittaa pelkonsa ja suostui tulemaan ulos tutustumaan hevosiin. Pelkonsa voitettuaan hän huomasi olevansa kuin vanha tekijä hoitaen ja taluttaen hevosia. Lopulta hän uskaltautui myös ratsaille ja selkään päästyään hän ei millään malttanut tulla alas sieltä, sillä niin mukavaa se hänen mielestään oli.

Heppatallin ihanat eläimet

Käytössämme olivat ratsuina hurmaavat islanninhevoset Oskmey ja Sigge, sekä pikkuinen shetlanninponi Niilo, joka valjastettiin vetämään kärryjä. Niilon kanssa hurjastelimme kentällä vauhtia säästelemättä ja pääsimme myös itse ohjastamaan sitä. Se oli kaikkien mielestä hauskaa, mutta erityisesti Janina ihastui vauhdin hurmaan ja kiersi kenttää useita kierroksia. Niin kivaa oli, ettei naurusta meinannut tulla loppua!

Paikalla meitä ilahduttamassa oli myös nuori lapinkoira Roope, joka viihdytti omalla hurmaavalla tavallaan ja osallistui kaikkiin toimintoihimme nuolemalla naamoja ja juoksemalla, sekä leikkimällä meidän kanssa kentällä. Kaikki ihastuivat tähän leikkisään ja touhukkaaseen vauhtiveikkoon.

Ratsastuksen päätteeksi Inka kierrätti meitä pihatoissa ja kertoi meille islanninhevosista ja rodun ominaisuuksista. Hän myös esitteli jokaisen hevosen meille erikseen ja kertoi miten erilaisia luonteita ja tapoja kullakin hevosella on. Kävelimme aitauksissa Inkan perässä ja taputtelimme kutakin esittelyvuorossa olevaa hevosta, joista jokainen tuntui nauttivan meidän antamastamme huomiosta.

Grillikotaan lämmittelemään

Päivän päätteeksi kokoonnuimme lämpimään grillikotaan paistamaan makkaraa ja juomaan kuumaa mehua. Johanna oli meidän kunniaksemme leiponut myös herkullisia suklaa-muffineja, jotka nautimme kahvin kanssa. Tunnelma oli katossa.

Lopulta tuli se hetki, jota me kaikki olimme pelänneet, nimittäin kotiinlähdön aika. Kiitimme kauniisti Johannaa, Piaa ja Inkaa ihanasta päivästä ja pakkauduimme autoihin. Lähdimme ajamaan kohti kotia haikein mielin. Retki oli meille kaikille ikimuistoinen.  Muutamat mukana olleista suunnittelivat jopa sinne töihin menoa, sillä niin suuren vaikutuksen hevoset heihin tekivät. Sen me kuitenkin päätimme, että kesällä menemme käymään siellä uudestaan!

Kotona juttua riitti

Tuomas: ”Hevosilla ratsastaminen oli mukavaa. Viime kerrasta olikin kulunut jo hyvin pitkä aika.”

Marko: ”Tykkäsin ratsastamisesta ja hevosten ruokkimisesta. Haluan mennä sinne uudestaan kesällä ja olla siellä myös yötä.”

Vappu: ”Oli mukava, uusi kokemus. Ratsastaminen oli jännittävää, mutta kivaa”.

Kimmo: ”Sää helli meitä kuin morsian. Hevoset olivat loistavia. Haluan käydä siellä uudestaan sitten kesällä. Olisi kiva tietää, olisiko tässä lähellä jotain muitakin hyviä ratsastuspaikkoja.”

Linda: ”Parasta oli se leikkisä koira. Hevosten kanssa puuhailu oli myös todella hauskaa”.

Janina: ”Oli kiva käydä ratsastamassa. Roope-koira pussaili ja halaili ja leikki. ”

Ville-Pekka: ”Oli ihanaa! Pitkästä aikaa kiva päästä ratsastamaan ja oli kiva päästä myös taluttamaan hevosia. Rento meininki. Lähtisin koska vaan uudestaan käymään. ”

Mukavaa oli! Kaikki antoivat arvosanaksi 10+. Mukavia asioita olivat ratsastus, poniajelu, hevosten ruokkiminen ja harjaus, sekä ihana Roope-koira!

 

Teksti: Minna Kaukolampi

Kuvat: Jussi Pentilä, Minna Kaukolampi

Lisää tarinoita