AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Vapaa aika - Yksilötarinat

Hummani hei!

Lakiston autismitiimin Joonatanin yksikössä on eletty hevosentäyteistä loppuvuotta. Syyskuussa käynnistyneen valtakunnallisen hevoskummikampanjan myötä yksikön asiakkaat ovat päässeet tutustumaan 15-vuotiaaseen suomenhevosruunaan Hippoon ja tämän elämään.

Hevoskummikampanjan tarkoituksena on levittää hevosen tuomaa lämpöä arkisten kohtaamisten kautta muillekin, kuin päivittäin niiden kanssa toimiville. Hipon omistajalle Maija Eerolalle oli alusta lähtien selvää, että haluaisi kummikohteekseen nimenomaan tahon, jossa pääsisi seuraamaan autismin kirjon henkilöiden ja hevosen kohtaamista. 

– Opiskelen sosiaalipedagogista hevostoimintaa, minkä vuoksi näen, että nämä kaksi asiaa tukevat hyvin toisiaan. Tähänastinen yhteistyöni Joonatanin kanssa on antanut paljon pureskeltavaa ja ideoita, itsekin kehitysvamma-alalla työskentelevä Eerola toteaa. 
Myös Hippo on ottanut uudet tuttavuudet hyvin vastaan. Ensimmäisessä kohtaamisessa kummihevosen ja kummien kanssa oli aistittavissa pienoista jännitystä, mutta Hippo käyttäytyi tilanteen vaatimalla tavalla. Eerola kuvailee hevostaan muutoinkin avoimeksi ja kiltiksi, joka tykkää kaikista ja kaikesta.

Tervehdys tallilta 

Yhteistyön aikana kummihevosen omistaja lähettää kummeille kuulumisia kummihevosen arjesta tai järjestää tapaamisia tallille. Joonatanin asiakkaat aikovat vierailla Hipon tallilla seuraavan kerran joulukuussa. Sitä ennen he saavat kuitenkin Hipolta ja Maija Eerolalta video- tai kuvatervehdyksen, jossa kerrotaan, miten syksy on edennyt. Kummihevoskampana on Suomen Hippos ry:n, Suomen Ratsastajainliitto ry:n ja Hevosalan kehittämiskeskus Hippoliksen valtakunnallinen yhteishanke. Se käynnistettiin 6.9.2015 suomenhevosen päivänä ja jatkuu vuoden 2015 loppuun. Mukana on pitkälti toistasataa hevosta omistajineen. 

– Kampanjaan osallistuminen on tuonut meidän asiakkaille paljon hyvää mieltä ja tämä on koettu hyväksi jutuksi. Ensimmäisessä tapaamisessamme pääsimme tekemään tallitöitä Hipon kotitallilla ja uskaltautui yksi asiakkaistamme ratsastamaankin. Sitä olemme muistelleet ja katselleet Maijan meille antamia hevosvälineitä, Lakiston autismitiimin vastaava ohjaaja Tiina Pohjaranta kertoo.

Teksti | Johanna Haaga-Shrestha 
Kuvat | Pauliina Tiainen

 

Hevostallin työtehtävät tulivat ryhmäläisille tutuksi vierailun aikana.
Hevostallin työtehtävät tulivat ryhmäläisille tutuksi vierailun aikana.


​​​​​​​Maija Eerola, sosiaalipedagogisen  hevostoiminnan opiskelija:

Hevosen  kanssa ei  tarvita sanoja

”Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on yhteisöllistä, elämyksellistä, hyvinvointiin tähtäävää toimintaa. Sosionomina minua kiinnostaa hevostoiminnan vaikutukset autismin kirjon asiakkaiden sosiaaliseen toimintakykyyn. Uskon, että hevostoiminnalla on vaikutusta asiakkaiden vireystilaan, omaan toiminnan ohjaukseen sekä aistitoimintoihin. Hevosen kanssa ei tarvita sanoja, äänenpainoja tai ilmeitä. Kosketus, olemus ja tapa lähestyä hevosta ovat viestintää hevosen kanssa. Tuumaan, että hevosen kanssa on mahdollista harjoitella vuorovaikutustaitoja. 

Hevonen peilaa takaisin käytöksen sitä kohtaan ja lisäksi se aistii ihmisen tunteet: jännityksen, pelon, surun, ilon, rauhallisuuden ja ennen kaikkea aitouden. Peitellyt tunteet hämmentävät hevosta kaikkein eniten ja saavat sen epäluuloiseksi. Ehkä juuri siksi hevoseni Hippo on autistiasiakkaiden kanssa aina äärimmäisen rento – he eivät esitä mitään vaan ovat sitä mitä ovat. 

Monesti ajatellaan, etteivät autismin kirjon asiakkaat kaipaa ryhmää tai yhteisöllisyyttä. Uskon, että oikealla tavalla toteutettuna yhteisöllinen toiminta ja ryhmään kuuluminen on tärkeää autismin kirjon asiakkaiden henkiselle hyvinvoinnille siinä kuin meidän kaikkien muidenkin. 

Tallin päivittäiset arkiaskareet tarjoavat hyviä tilaisuuksia harjoitella itsestä huolehtimisen taitoja, oman toiminnan ohjausta sekä usein autismin kirjon asiakkaille haasteellisia siirtymätilanteita. Tarhan puhtaana pito tehdään hevosten hyvinvoinnin vuoksi – ei siksi, että ohjaajat käskevät. Hevosen ruokkiminen, juottaminen, sen turkin ja tallin puhtaana pito on sen elämän kannalta välttämätöntä. Myös ihmisen on huolehdittava päivittäin samoista asioista voidakseen hyvin. Tallin struktuuri on muuttumaton ja täten myös autisminkirjon asiakkaille turvallinen. Siirtymät tekemisestä toiseen sujuvat luonnollisesti: kun hevonen on syönyt kaurat, se viedään ulos tarhaan.”

Maija Eerola

Artikkeli on julkaistu alun perin Rinneviestissä 4/2015.

Lisää tarinoita