AJANKOHTAISTA BLOGIT OTA YHTEYTTÄ ANNA PALAUTETTA



Vapaa aika - Yksilötarinat

YK:n vammaissopimus vahvistaa vammaisten ihmisten oikeuksia

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n vammaissopimus astui Suomessa voimaan kesäkuussa. Sopimuksessa muun muassa taataan vammaisille täydet ihmisoikeudet, estetään syrjintää ja edistetään esteettömyyttä. Samaan aikaan vammaissopimuksen kanssa astuivat voimaan kehitysvammalain muutokset, jotka olivat välttämättömiä vammaissopimuksen ratifioimiseksi. Kehitysvammalain muutosten tarkoituksena on vahvistaa, tukea ja edistää erityishuollossa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta (IMO) ja itsenäistä suoriutumista sekä vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

Vammaisten oikeuksien yleissopimus on laajan, vuosikymmeniä kestäneen ja kansainvälisen valmistelun tulos. Tavoitteena on, että vammaiset voisivat elää tavallista omaa elämäänsä samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin. Jotta se onnistuu, he tarvitsevat kaiken tarpeellisen avun ja tuen sekä edellytykset. Rinnekodin johtaja, sosiaalineuvos Markku Niemelä uskoo, että sopimus antaa hyvät eväät tämän tavoitteen saavuttamiseen. 

– Sopimus heijastaa vammaisten ihmisten aseman ja roolin muutosta. Usein syrjään sysityt tai ”hoidettavat ja holhottavat kohteet” tulevat kanssaihmisiksi, kansalaisiksi, lähimmäisiksi. Valitettavasti tänään ihmisoikeuksia vastaan puhaltavat monet kylmät puhurit. Vammaissopimus ja sen toimeenpano ovat osaltaan hyvä vastalääke yhteiskunnan kasvukivuille, Niemelä toteaa. Niemelä suosittaa kaikkia tutustumaan koko sopimukseen ja sen sisältöihin. Hän näkee, että jo sopimuksen johdanto antaa tärkeitä näkökulmia, kuten tietoisuuden arvokkaasta panoksesta, jonka vammaiset henkilöt antavat ja voivat antaa yhteisöjensä yleiseen hyvinvointiin ja monimuotoisuuteen. 

– Nostaisin sopimuksesta vammaisten lasten ja naisten oikeudet näkösälle. Päätöksenteon ja osallistumisen tukeminen ovat myös erityisen tärkeitä kehitysvammaisille ihmisille, Niemelä summaa. Sopimuksen 19 artikla on perusta palveluajattelulle. Sen mukaan palvelut on järjestettävä tukemaan vammaisten ihmisten jokapäiväistä elämää heidän päätöstensä mukaan. 

– Palvelut pitää sovittaa ihmisten elämään, ei elämää palveluihin, Niemelä kiteyttää. Niemelä näkee, että vammaissopimus tuo johdonmukaisen näkökulman tarkastella oikeuksien toteutumista elämän eri alueilla nimenomaan vammaisuuden ja vammaisten ihmisten kannalta. 

– Muun muassa perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki osaltaan toteuttavat vammaissopimusta tai sen henkeä. Tarkoituksena on, että sama ajattelu leviää muuhunkin lainsäädäntöön. Vastuu oikeaan suuntaan Rinnekodin johtava psykologi Emmi Tuomi uskoo kehitysvammalain muutosten mahdollistavan yhä enemmän yksilöllisemmän ja tilannekohtaisemman asiakastyöskentelyn. Lain tultua voimaan esimerkiksi rajoitustoimenpiteitä ei voi käyttää vain siksi, että asiakkaalla on rajoitustoimenpidelupa, vaan jokainen tilanne tulee arvioida erikseen muun muassa sen kannalta, onko kaikki lievimmät keinot kokeiltu ja vaarantaako asiakas tilanteessa omaa tai muiden terveyttä ja turvallisuutta. 

– Uuden käytännön myötä joidenkin asiakkaiden kohdalla rajoitustoimenpiteet tulevat varmasti vähentymään, mutta joidenkin kohdalla ne voivat lisääntyäkin, Tuomi arvelee. Tuomi antaa esimerkkinä yleisistä rajoitustoimenpiteistä pyörätuolivyöt tai sängyn laidat. Ne on aiemmin katsottu rajoittamistoimenpiteiksi vain, jos asiakas on vastustanut aktiivisesti niiden käyttöä. Lakimuutosten jälkeen aktiivista vastustamista ei enää vaadita. Sen vuoksi moni käytäntö, jota ei ole aiemmin luettu rajoittamistoimenpiteeksi, on sitä nyt. 

Itsemääräämisoikeuden kannalta on tärkeää, että asiakkaan omalle mielipiteelle annetaan painoarvoa. Jokaisen rajoitustoimenpiteen jälkeen henkilökunnan tuleekin kirjata asiakkaan mielipide tai oletus siitä, miten asiakas koki tilanteen. Palvelujen toteutumisen suunnitelmiin kirjataan myös toimenpiteet itsemääräämisoikeuden tukemiseksi ja vahvistamiseksi. 

– Lakimuutokset korostavat eri osioiden yhteen niputtamista, sillä on selvää, että mitä vahvemmin asiakkaan itsemääräämisoikeutta tuetaan, sitä vähemmän rajoitustoimenpiteille on tarvetta, Tuomi summaa. Rinnekodissa järjestettiin alkukesästä IMO-koulutuksia henkilökunnalle ja niissä keskusteluun nousivat etenkin muutokset siinä, miten hoitohenkilökuntaa ja esimiehiä vastuullistetaan aiempaa enemmän päätöksentekoon rajoitustoimenpiteiden käyttämisestä. Tuomi näkee, että vastuu siirtyy oikeaan suuntaan. 

– Käytäntönä on ollut, että lääkäri antaa luvan rajoitustoimenpiteiden käyttämiselle tietyn asiakkaan kanssa. Nyt uudistusten myötä useissa rajoitustoimenpiteissä ratkaisun tekee esimies tai henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Mielestäni näin on hyvä, sillä hoito- ja ohjaushenkilökunta tuntee asiakkaat parhaiten ja esimiehet pystyvät esimerkiksi vaikuttamaan yksikön resursseihin, Tuomi toteaa.

Emmi Tuomi.

Emmi Tuomi kuuluu itsemääräämisoikeuksien työryhmään.


IMO on sitä, että saa päättää omista asioista, mutta toisia pitää kuunnella 

Kesäkuussa Rinnekoti-Säätiön henkilökunnan ensimmäisessä IMO-koulutuksessa Juha Vainio piti aluksi kokemuspuheenvuoron. Siinä hän kertoi, mitä itsemääräämisoikeus on ja mitä se ei ole. – IMO-koulutuksen puhe meni  hyvin, vaikka kutsu tuli puun takaa, Vainio kertoo nauraen. 

– IMO tarkoittaa, että saa määrätä ja päättää omista asioista, kukaan ei saa päättää toisen puolesta. Ihminen on oman elämänsä päämies. Se tarkoittaa, että saa itse päättää raha-asioista ja harrastuksista. Se tarkoittaa, että voi liikkua vapaasti. IMO ei ole vahtimista, sellaista, ettei päästetä ulos. IMO:on ei myöskään voi vedota, jos tekee hölmöyksiä, eikä sitä voi käyttää sääntöjen rikkomiseen. IMO on sitä, että toisia pitää kuunnella, Vainio kertoo. Vainion äiti huolehtii isommista raha-asioista, mutta Juhalla on tilillään sovittu määrä käyttörahaa ja kortti rahan nostamiseen. Vainiolla on useita harrastuksia, jotka pitävät hänet kiireisenä arkisin. 

– Käyn Vekkarin kirjapiirissä Pasilan kirjastossa. Siellä luetaan kirjoja ja esitellään oma suosikkikirja. Itse esittelin Anders Jakobsonin ja Sören Olssonin Bertin päiväkirjasarjaa. Sarjan kirjat kertovat pojasta, joka kirjoittaa salaa päiväkirjaa. Sitten käyn Espoon kehitysvammatuki ry:n pitämässä Stargarden-bändissä. Nimi tulee siitä, että me harjoitellaan Tähtitarhan koululla. Olen käynyt bändissä jo yhdeksän vuotta. Meitä on yhteensä 10 muusikkoa ja me esiinnytään yleensä kevät- ja joulujuhlissa. Minä laulan, joskus soitan jotakin rytmisoitinta myös. Mä olen laulanut muun muassa Pepe Willbergin ”Mennään Rööperiin”, Vainio kertoo ja jatkaa: 

– Sitten käyn vielä Kuninkaantien toimintakeskuksessa Nuorisoklubissa. Siellä kahvitellaan, jutellaan ja katsotaan yhdessä Salkkareita. Vainiolla on myös luottamustehtävä, sillä hän on Me Itse ry:n Rinnekodin alajaoksen puheenjohtaja. 

– Meillä on neljä kokousta keväällä ja viisi kokousta syksyllä. Kokoukset pidetään Lakistossa nettipajalla. Siellä puhutaan vammaisten asioista tai Lakiston alueeseen liittyvistä asioista. Me pyritään siihen, ettei kokouksissa käsitellä mitään henkilökohtaisia asioita, koska me ei voida vaikuttaa niihin. Sellaiset asiat pitää puhua omassa asuntolassa, Juha Vainio päättää.

Teksti ja kuvat | Maija Rimpiläinen Johanna Haaga-Shrestha

Artikkeli on julkaistu alun perin Rinneviestissä 3/2016.

Lisää tarinoita