14.6.2021

Teatterin menetelmät sopivat hyvin tunnetaitojen opetteluun

Tunteiden tunnistamisen, nimeämisen ja hallinnan taidot eli tunnetaidot vaikuttavat merkittävästi arjen sosiaalisiin kanssakäymisiin ja kokemukseen ympäröivästä maailmasta. Tunnetaitojen harjoittelu on kuitenkin haasteellista henkilöille, joiden kommunikointitaidot eivät ole riittävät. Toimintakeskus Seljassa toteutetaan viikoittain draama-ryhmää, jossa teatterin menetelmin tuetaan asiakkaiden kommunikaatiota ja tunnetaitoja.

Nainen istuu pyörätuolissa ja hän on pukeutunut teatterihahmoksi. Ohjaaja on kyykyssä hänen vierellään.

Draamaryhmissä asiakkaat esittävät hahmoja yhdessä ohjaajan kanssa. Ohjaaja toimii ikään kuin asiakkaan äänenä ja liikuttaa häntä sekä auttaa asiakasta tekemään asioita kohtauksessa.

Klassikkosadut kuten Punahilkka, Kolme pientä porsasta ja Kultakutri ja kolme karhua muovautuvat Toimintakeskus Seljan draamaryhmässä moniaistillisiksi saduiksi. Satujen lomassa asiakkaat ovat päässeet maistelemaan puuroa ja aistimaan metsän tuoksuja ja materiaaleja.
Valmiiden satujen lisäksi draamaryhmässä on kokeiltu luovempiakin tapoja, esimerkiksi pantomiimia tai improvisaatiota. Asiakkaat saavat valita esimerkiksi hahmon, iän, vaatteita ja kaikkea muuta, mitä hahmoon kuuluukaan.

”Asiakkaat esittävät hahmoja yhdessä ohjaajan kanssa ohjaajan toimiessa ikään kuin asiakkaan äänenä ja liikuttaa häntä sekä auttaa asiakasta tekemään asioita kohtauksessa”, Toimintakeskus Seljan erityisohjaaja Annukka Loikkanen kertoo.

Etenkin kokemukset improvisaatiosta ovat olleet hyviä ja tuokiot ovat olleet erittäin pidettyjä. Itse asiassa improvisaatio on näyttäytynyt toimivammaksi jutuksi kuin sadut.

”Asiakkaat ja ohjaajat ovat heittäytyneet improvisaatioon mukaan täysillä. Eräällä kerralla asiakas oli halunnut päähänsä karvapäähineen ja kun se tippui, ohjaaja improvisoikin tilanteen siihen suuntaan, kuin asiakkaan hiukset olisivatkin tippuneet. Tai kun asiakkaalla oli pohdiskeleva ilme, ohjaaja ohjasi tuokiota sen mukaisesti ja sai tuotua jälleen uusia valinnanmahdollisuuden paikkoja tilanteeseen”, Loikkanen selventää.

Valinnanmahdollisuuksien tuominen mukaan draamaryhmiin on paitsi asiakkaiden osallisuutta edistävää, myös yksi tapa tukea kommunikaatiota. Valintojen avulla opetellaan myös tunnetaitoja.

”Toimintakeskus Seljan asiakkaat ovat vaikeasti kehitysvammaisia henkilöitä. He eivät siksi näytelmätilanteissa itse pysty esittämään tunnetiloja. Niinpä ohjaajat esimerkiksi pantomiimina esittävät jonkin tunnetilan, jonka jälkeen kysymme asiakkaalta, oliko ohjaaja surullinen vai iloinen”, Loikkanen kertoo.

Heittäytymistä ja iloa

Toimintakeskus Seljassa on havaittu, että draamaryhmät ovat kovin pidettyjä ja odotettuja. Asiakkaat seuraavat keskittyneesti esimerkiksi ohjaajien esittämiä hahmoja ja hymyilevät tai nauravat, kun kohtauksessa tapahtuu jotain huvittavaa.

”Asiakkaat ovat myös todella rauhallisia ryhmän aikana eli toiminta selkeästi rauhoittaa heitä”, Loikkanen kertoo.

Annukka Loikkanen harrastaa itse improvisaatioteatteri ja on nyt innoissaan, kun saa hyödyntää sitä osaamistaan myös työssä. Hän vetää draamaryhmää yhdessä kollegoidensa kanssa.

”En vielä vuosi sitten olisi uskonut yhdistäväni draamaa työssäni, mutta olen iloinen että se on yksikössäni mahdollistettu. Kannustan muitakin kokeilemaan, tässä saa todella päästää luovuuden valloilleen. Meihin voi ottaa yhteyttä ja tulla vaikka katsomaan, niin saa ideasta kiinni”, Loikkanen vinkkaa.

Aiheeseen liittyvät