5.10.2020

Tuleeko puhevammainen kuulluksi?

Kuvittele tilanne, jossa päällesi on puettu inhottavasti kutittava villapaita. Et pysty sitä itse riisumaan etkä kertomaan kenellekään, että haluaisit sen pois. Mieti aamua, kun haluaisit aivan palavasti ison kupin kahvia. Sinulle annetaan kuitenkin vihreää teetä, koska teen antaja olettaa sinun pitävän siitä yhtä paljon kuin hän. Pohdi miltä tuntuu, kun ikävöit kovasti sinulle tärkeää ihmistä ja haluaisit tietää, milloin tapaatte seuraavan kerran. Et pysty asiaa kuitenkaan kysymään, koska sinulla ei ole sanoja. Nämä ovat tilanteita, joiden kanssa puhevammainen henkilö elää päivittäin.

Joka päivä, joku haluaisi syödä omenaa, mutta hänelle tarjotaan banaani. Joka päivä joku haluaisi katsoa salattuja elämiä, mutta tyytyy uutisiin, koska ei tiedä miten voisi pyytää vaihtamaan kanavaa. Puhevammaisen lähi-ihmisillä on merkittävä rooli olla mahdollistamassa omannäköistä elämää.

Rinnekodilla työntekijät ovat usein arjessa ne lähimmät – ne, joiden täytyy osata kysyä, onko omena vai banaani parempi. Ne, jotka osaavat kuulla ikävästä ja kertoa, että mummolle voidaan soittaa heti tänään tai, että isä tulee käymään huomenna. Meidän tulee olla niitä, jotka luovat mahdollisuuksia. Rakentavat vuorovaikutuksen siltoja. Antavat välineet ikävän kertomiseen. Tuovat valinnanmahdollisuuksia. Ovat läsnä ja kuuntelevat myös heitä, joilla ei ole puhuttuja sanoja.

 

Me mahdollistajat

Myös työntekijät tarvitsevat tukea ollakseen mahdollistajia. He tarvitsevat työnantajan tarjoamaa koulutusta ja mahdollisuuden tehdä työtä niin, että kaikki tulisivat kuulluiksi. Rinnekoti otti tämän vakavasti ja perusti tänä vuonna kehittämistyöryhmän, joka keskittyy pelkästään henkilöstön kommunikaatio- ja vuorovaikutusosaamiseen vahvistamiseen. Tämän myötä alkoi muun muassa koulutusyhteistyö Tikoteekin kanssa, jossa koulutetaan Rinnekodille HYP (huomioivaa yhdessäoloa vuorovaikutukseen) -vuorovaikutusosaajia. Tavoitteemme on, että mahdollisimman monella työntekijällä on HYP-vuorovaikutusmallin mukainen osaaminen.

HYP ohjaa meitä vuorovaikutuksen perusasioiden äärelle. Se laittaa meidät olemaan läsnä ja antamaan aloitteen tekemisen asiakkaillemme. Se vähentää halua olla johdattelemassa keskustelua ja antaa enemmän rohkeutta lähteä mukaan asiakkaalta lähteviin aloitteisiin. HYP auttaa muistamaan, että vaikka kuvat, viittomat ja muut kommunikoinnin apuvälineet ovat tärkeitä, ei niillä ole juurikaan merkitystä, ellei meillä ole aitoa läsnäoloa ja kokonaisvaltaista vuorovaikutusta ihmisen kanssa. Aidosta vuorovaikutuksesta lähtee liikkeelle kaikki se mitä tarvitsemme hyvän ja osallistavan elämän mahdollistamiseen. Aidolla vuorovaikutuksella uskallamme jäädä kysymään, kyseenalaistamaan, pohtimaan ja antamaan tilaa puhevammaisen henkilön aidoille ajatuksille, haluille ja tunteille.

Seuraavan kerran kun kohtaat puhevammaisen, mieti miten voisin olettaa vielä vähän vähemmän ja kuulla aidosti enemmän.

Kirjoittaja Miia Seppänen työskentelee Rinnekodin vuorovaikutus- ja kommunikaatioprojektityöntekijänä. 5.-11.10 vietetään puhevammaisten viikkoa Luodaan mahdollisuuksia.

Miia Seppänen

Aiheeseen liittyvät