20.4.2021

Työympäristön psykologinen turvallisuus rakentuu yhteisillä toimilla

Psykologinen turvallisuus kertoo työntekijän tunteesta, että hän uskaltaa tunnistaa pelkojaan ja kertoa avoimesti näkemyksensä ja mielipiteensä. Siten psykologinen turvallisuus onkin inhimillistä toimintaa, asennetta, avointa ajattelua ja kohtaamista – jotain, mitä ei voi ostaa kaupasta ja tuoda valmiina pakettina työympäristöön. Diakonissalaitoksen turvallisuuspäällikkö Markku Kumpulainen ja Rinnekodin työllistymisen ja osallisuuden palvelujen palvelualuejohtaja Satu Granberg pohtivat yhdessä psykologista turvallisuutta sote-alalla ja vakuuttuivat entistä enemmän siitä, että aiheen tulisi olla läsnä jokaisen työssä. Erityisesti tässä globaalissa tilanteessa, missä nyt olemme.

Neljä kättä lyövät yhteen ilmassa. Aurinko heijastaa takana puiden lomasta.

Työyhteisöissä uskalletaan ottaa vuorovaikutukseen liittyviä riskejä, kun yhteisön ilmapiiri on turvallinen. Työntekijä esimerkiksi uskaltaa kertoa, mikäli häntä pelottaa työskennellä tiettyjen asiakkaiden kanssa tai jos työ tuntuu liian kuormittavalta. Samoin kuolema ja henkilöstön ristiriidat ovat tilanteita, joissa avoimuutta toivotaan, mutta joissa se ei välttämättä ole itsestäänselvyys.

Satu Granberg kuvailee työyhteisöjen psykologisen turvallisuudentunteen olevan yhteydessä työyhteisön kehitysvaiheeseen. Esimerkiksi aloittelevissa yksiköissä haetaan vielä omaa paikkaa ja tapaa toimia, tutustutaan työtovereihin ja esihenkilöön ja vasta luodaan yhteistä todellisuutta. Luottamuksen ilmapiiri tulee vahvemmaksi ajan myötä kun opitaan kommunikoimaan toistemme kanssa , tutustutaan toisiimme ja rakennamme yhdessä vuorovaikutuksellisesti omaa työyhteisöämme kohti psykologisesti turvallista ilmapiiriä.

Stabiileissa yksiköissä puolestaan avoimen keskustelukulttuurin tulisi olla kaiken pohja, joka rakentuu tiedolle siitä, että yhteisössä tunnetaan henkilöstön vahvuudet ja heikkoudet. Virheet saa tuoda esille ja uskalletaan kertoa mielipiteet, pelot ja näkemykset, jotka yksilö tunnistaa itsessään. Psykologisesti turvallisessa työryhmässä yritetään aidosti ymmärtää erilaisuutta ja kuunnellaan toista ammatillisesti reflektoiden.

– Tietenkin stabiileissakin yksiköissä psykologisen turvallisuuden tunne horjuu esimerkiksi muutostilanteissa. Haasteet vaikkapa rekrytoinnissa ja henkilöstön vaihtuvuudessa saattavat tuottaa hetkellisen notkahduksen psykologiseen turvallisuuteen, mutta yleensä se tuottaa taas uutta ja kehittää toimintatapoja, ajattelua ja yhteisiä tapoja toimia, Granberg kuvailee.

– Myös korona-aika on voinut vaikuttaa monen yhteisön psykologiseen turvallisuuteen. Uskon, että positiivisella tavalla. On nimittäin totta, että isot kriisit lujittavat työyhteisöjen toimintaa, jolloin yhteen puhaltaminen korostuu, kun tilanteesta pitää selvitä yhdessä, Kumpulainen lisää.

Psykologisesti turvallisen yhteisön rakentajina toimii koko yhteisö. Johtajuudella on tässä iso merkitys, minkä lisäksi työntekijät luovat psykologista turvallisuutta olemalla muita kohtaan kunnioittavia ja arvostavia, huomioiden ja kuunnellen.

Psykologisen turvallisuuden ydin johdon ja esihenkilöiden toiminnassa

Psykologisesti turvallinen työympäristö ei automaattisesti rakennu keskenään toimivien ihmisten ympärille. Yhteisille keskusteluille pitää antaa aikaa ja tilaa. Johtamisella on iso rooli siinä, millainen keskustelukulttuuri työyhteisöihin muodostuu.

– Jos työyhteisön kulttuuri on se, että virhetilanteissa ensimmäisenä lähdetään etsimään syyllisiä, työyhteisön avoimuus auttamatta vähenee. Työntekijät pelkäävät, että heitä arvioidaan ja arvostellaan tai että heidän virheisiinsä puututaan negatiivisella tavalla. Syyttävän sormen kohdistaminen yhteen henkilöön ei ole rakentavaa eikä vie työyhteisöä eteenpäin, Kumpulainen kuvailee.

– Psykologisesti turvallisessa yhteisössä esihenkilö puolestaan tukee työntekijöitä käsittelemään vaikeitakin asioita avoimesti. Lähdetään yhdessä selvittämään esimerkiksi väkivaltatilanteeseen johtaneita tekijöitä. Työyhteisön yhteinen tavoitetila on löytää kohdat, jotka voidaan jatkossa ennakoida huomioida paremmin. Työntekijät voivat kertoa näkemyksensä ilman, että pelkona olisi seuraamus uralle tai työhön. Esihenkilö tukee ideoiden jakamista ja antaa tilaa esittää kysymyksiä. Kritisoinnin sijaan pyritään ymmärtämään ja löytämään ratkaisuja, Granberg jatkaa.

Esihenkilön tulee huolehtia siitä, että kaikkia kuullaan, jokaisen näkökulma on arvokas eikä kenenkään näkemyksiä väheksytä. Työntekijät kohdataan tasavertaisesti. Samalla vaaditaan herkkyyttä tunnistaa asioita, jotka voivat mahdollisesti murtaa jo rakennetun avoimen keskustelukulttuurin. Lopulta psykologisesti turvallisessa yhteisössä johtajuuden rinnalla kulkee koko työyhteisö.

– Kulttuuri, jota itse kukin toteuttaa esihenkilönä, antaa mallia työntekijöille. Työntekijät toteuttavat sitä toisilleen ja lopulta se näyttäytyy ja on käytössä koko työyhteisössä, Granberg kiteyttää.

Innovatiivista toimintaa ja oppimisen edellytyksiä

Psykologisesti turvallinen ilmapiiri on yhteydessä muun muassa oppimisen edellytyksiin, luovaan ajatteluun, innovaatioihin, riskien ottamiseen ja organisaatioon sitoutumiseen. Sekä onnistumiset että virheet koetaan oppimiseksi. Tiimityölle avautuu uusia ulottuvuuksia ja asioissa päästään eteenpäin.

– Kun uusi työntekijä tulee yritykseen, ensimmäiset kolme kuukautta hän katselee toimintaa avoimin mielin. Avoin mieli alkaa kuitenkin pikkuhiljaa supistua, jos hän törmää jatkuvasti ”meillä on aina tehty näin” -ajattelutapaan. Tällöin Innovatiivisen ja vahvaa draivia kehittämiseen kokevan työntekijän sitoutuneisuus vähenee. Jos työyhteisössä kuitenkin annetaan mahdollisuus uusille ideoille, viime kädessä avoimuus näkyy koko toiminnan laadun paranemisena, Kumpulainen toteaa.

Granberg on samoilla linjoilla.

– On hyvä osata tuoda esille näkemyksiä ja lähteä yhdessä ratkaisukeskeisesti pohtimaan uusien näkemysten kautta mahdollisia uusia tapoja toimia. Dialogisuus on parasta, koska siinä kuullaan ja kuunnellaan, jaetaan ja annetaan. Samalla tapahtuu näkökulmien vaihtoa ja rakennetaan huomaamatta uutta. Oppimisen polkuja syntyy vain, jos yhteisön jäsenet sanottavat ääneen tunteitaan ja ne otetaan vastaan, Granberg lisää.

Sekä Kumpulainen että Granberg toivovat jokaisen työyhteisöissä työskentelevän ymmärtävän ja kokevan psykologisen turvallisuuden merkityksen työelämässä. Se on läsnä arjessa, jokaisessa toiminnassa.

– Työhyvinvointini on kunnossa, jaksan työssäni. Minulla on hyvä motivaatio, koska voin innovoida. Työyhteisönä meillä on yhteiset suunnat asiakkaidemme ja organisaation parhaaksi. Koen työni merkitykselliseksi, kun minua kuullaan ja olen tasavertainen. Psykologinen turvallisuus on valtaisan pieni asia suhteessa sen mahdollistamaan hyvän laajuuteen ja monipuolisuuteen.

Haasteeksi esittäisimme kaikille, että mietimme omalla kohdallamme, miten teen jokaisesta päivästä psykologisesti turvallisen koko työyhteisöllemme.

Aiheeseen liittyvät