1.3.2021

Vuorovaikutustilanteilla on iso merkitys asiakkaiden arjessa

Vuorovaikutus on kahden tai useamman henkilön vastavuoroista toimintaa, jota tapahtuu päivittäin. Minä ojennan omenan ja sinä otat sen vastaan käsilläsi. Minä kysyn ”mitä haluat tehdä” ja sinä vastaat ”lähdetään ulos”. Etenkin vaikeasti kehitysvammaisilla henkilöillä arjen normaalit vuorovaikutustilanteet saattavat helposti jäädä vähäisiksi, mikä on riski masennukselle, pahalle ololle ja yksinäisyyden tunteille. Rinnekodin tämän vuoden henkilökunnan osaamisen kehittämisen teemana on vuorovaikutus- ja kommunikaatio-osaamisen. Tarkoituksena on kehittää vuorovaikutusosaamista, jotta varmistetaan kaikkien asiakkaiden osallisuus ja kuulluksi tuleminen.

Ohjaaja antaa juotavaa pyörätuolissa istuvalle henkilölle.

Ohjaaja Tuija Bergström on vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa päivittäin ja monin eri tavoin. Hän toimii myös yksikkönsä Maurinkodin vuorovaikutusvastaavana.

Tuija Bergström astuu sisään asiakkaan huoneeseen Maurinkodissa. Jo ovelta näkee, että asiakas on odottanut tätä hetkeä ja on iloinen nähdessään tutun ohjaajan. HYP-hetket (huomioivaa yhdessäoloa vuorovaikutukseen) asiakkaan kanssa ovat toteutuneet säännöllisesti, joten hän tietää, että nyt on jälleen aika tehdä yhdessä jotain mukavaa.

– Asiakkaan tyytyväinen ilme palkitsee ja saa jaksamaan arjen rutiinihommissakin paremmin, Bergström iloitsee.

Bergström on vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa päivittäin. Hän toimii myös vuorovaikutusvastaavana Maurinkodissa.  Vastaavan rooli on monipuolinen, mutta yhtenä asiana on mm. pitää huoli siitä, että yksikössä henkilökunnalla on riittävä tieto saatavilla olevista vuorovaikutuskoulutuksista. Hän itse on käynyt HYP-koulutuksen ja on sittemmin perehdyttänyt kollegoitaan menetelmän käyttöön. Keskeistä on ohjaajien sitoutuminen päivittäisiin hetkiin vuorovaikutuksessa.

– Saatetaan kaiken kiireen keskellä ajatella, että puhumaton ihminen ei tarvitse muuta kuin perushoidon. Vuorovaikutuksen puute on kuitenkin todellinen vaara syrjäytymiselle. Siksi näen tärkeänä vuorovaikutusosaamisen kehittämisen, koska jo lyhyetkin hetket ovat merkityksellisiä asiakkaille, Bergström kertoo.

Vuorovaikutuksen perusasioiden äärellä

Rinnekodissa vuorovaikutusosaamisen kehittämisen kanssa on lähdetty liikkeelle perusasioista ja esimerkiksi yksiköistä löytyy vuorovaikutusvastaavia. Ohjaaja ja projektityöntekijä Miia Seppänen toivoo vuorovaikutusvastaavien varmistavan tasaisin väliajoin, että jokaisella asiakkaalla on jokin keino olla vuorovaikutuksessa.

Osa kehitysvammaisista ihmisistä ei opi koskaan puhumaan tai käyttämään vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja, kuten viittomia tai kuvia. Kommunikaatio toteutuu tällöin pääasiassa olemuskielen avulla – eleillä, ilmeillä ja liikkeillä. Niiden merkityksiä ympärillä olevat ihmiset tulkitsevat. Jos osaamista ei ole riittävästi, on riski, että niitä ei huomata tai ymmärretä. Ihminen jää ilman vuorovaikutusta.

– Kommunikointi ei kuitenkaan ole vuorovaikutuksen synonyymi, vaikka niistä usein samassa yhteydessä puhutaankin, Seppänen muistuttaa.

Käsi osoittaa tablettia, jonka ruudulla näkyy kuvakommunikaatiokuvia.

Osa kehitysvammaisista ihmisistä ei opi koskaan puhumaan tai käyttämään vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja, kuten viittomia tai kuvia.

Rinnekoti panostaa isosti henkilökunnan vuorovaikutus- ja kommunikaatio-osaamiseen muun muassa monipuolisella koulutuksella. Tavoitteena on esimerkiksi, että vuoden loppuun mennessä 60 % työntekijöistä olisi saanut perehdytyksen HYP-menetelmän käyttöön. Käytännössä HYP-hetki on hetki, jolloin ohjaajan huomio on sataprosenttisesti asiakkaassa. Hetkessä ei suoriteta, vaan tavoitteena on löytää ilo yhdessä olemisesta, vuorovaikutuksesta.

– Menetelmä on kehitetty vaikeasti kehitysvammaisten kanssa, mutta oikeasti se käy ihan kenen kanssa vain. Ideana on lähteä vuorovaikutustilanteeseen, antaa aikaa ja katsoa, mitä asiakas haluaa hetkessä. Työntekijät eivät vie vuorovaikutustilannetta eteenpäin, Seppänen kuvailee.

Seppänen kertoo, että itsenäisempien ja monipuolisempaan vuorovaikutukseen kykenevien asiakkaiden kanssa keskitytään yhtä lailla ajan antamiseen ja rauhallisiin vuorovaikutustilanteisiin, mutta myös enemmän tunteiden ja asioiden sanoittamiseen. Vaikka asiakkaalla onkin kyky puhua, moni tarvitsee tukea kertoakseen aidosti mielessä olevan asian tai tunteen.

– Tässä haastavinta työntekijän näkökulmasta on se, että pystyy olemaan asiakkaan tukena asian kertomisessa ilman, että laittaa sanat hänen suuhunsa, Seppänen toteaa.

Kuulluksi tulemisen tärkeys

Tuija Bergström on huomannut, että vuorovaikutustilanne ei lopulta vaadi monimutkaisuuksia. Aluksi hankitut muovailuvahat ja interaktiiviset äänikirjat ovat jääneet vähälle käytölle, kun tärkeämpiä elementtejä ovat olleet rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta lattialla, johon istua yhdessä asiakkaan kanssa.

Omien havaintojen jakaminen muille asiakkaan sidosryhmille kuten ohjaajille päiväaikaiseen toimintaan auttaa vuorovaikutustilanteita myös muualla. Miellyttävät ja onnistuneet yhdessäolon hetket voivat parantaa kehitysvammaisten elämänlaatua ja kannustavat lisäämään vuorovaikutusta entisestään.

– Minua motivoi se, että työlläni mahdollistan asiakkaan kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen, Bergström sanoo.

Aiheeseen liittyvät